maanantai 24. helmikuuta 2014

Suomi häviää historian ensimmäisessä A-maaottelussan Ruotsille (SU 1.11.1911)

(Suomen Urheilulehden raportti Suomen ja Ruotsin välisestä ensimmäisestä virallisesta A-maaottelusta, jossa Ruotsi vetää pidemmän korren.)


(Kaiku 28.10.1911)

Liitto-ottelu jalkapallopelissä Ruotsin ja Suomen välillä.

N. s. maittenväliset liittojalkapallokilpailut ovat nykyään olympialaisia kilpailuja lukuunottamatta, huomattavimmat jalkapallokilpailut maailmassa. Ja sellaisia pidetään tätä nykyä lukuisasti. Ruotsilla, Norjalla, Tanskalla, Saksalla, Belgialla, Hollannilla, Englannilla, Ranskalla, Sveitsillä, Itävallalla ja Unkarilla, kaikilla niillä on yhdet tai useammat liittojalkapallokilpailut.

Jo v. 1908 koetti Suomen Palloliitto saada Ruotsin ja Suomen välillä toimeen tämäntapaisen kokeilun. Kaikki oli jo valmista, yksinpä ruotsalaiset pelaajat kokoontuneet Tukholmaan, mutta viime tingassa saapui tänne tieto, että "koleravaara" on pelottanut ruotsalaisia tänne lähtemästä. Kun viime keväänä Ruotsin ja Suomen palloliittojen välinen riita saatiin onnellisesti ratkaistuksi, ryhtyivät meikäläiset asianomaiset heti puuhaamaan liitto-ottelua Ruotsin ja Suomen välillä. - Vanhasta emämaasta aijottiin lähettää ensiksi vahvasti yhdistetty joukkue, johon kuuluisi Ruotsin parhaat pelaajat. Mutta taasen nousi viime hetkessä "tie pystyyn." Pelaajat olivat jälleen kokoontuneet Tukholmaan, kun passientarkastelussa Venäjän pääkonsuli kielsi päästämästä erästä pelaajaa "Venäjälle", sillä konsuli epäili ettei mies tunnustaisi oikeata kristinuskoa. Matka siis peruutettiin sillä kertaa.

Suomen Palloliitto hätyytteli kuitenkin seuraavina päivinä sekä kirjeillä että sähkösanomilla lakkaamatta Ruotsin jalkapalloliittoa ja vihdoin sai ruotsalaiset lähettämään tänne erään joukkueen. Ensiksi päätettiin kyllä tälläkin kertaa lähettää eräs pääasiallisesti tuhkolmalaisista pelaajista yhdistetty joukkua, mutta toisaalta epäiltiin tämän joukkueen vahvuutta ja niin päätettiin vihdoin lähettää tänne joukkue, johonka pelaajat, yhtä poikkeusta lukuunottamatta oli otettu samasta seurasta, Upsalan tunnetusta I. F. K:sta.

Lokakuun 22 pnä tämä Suomen ensimäinen liitto-ottelu sitte suoritettiin. Suomen Palloliitto oli pannut värejään puolustamaan seuraavasti yhdistetyn suomalaisen joukkueen: hyökkääjät A. Niska (vasen), E. Schybergson, L. Öhman, N. Jefinoff ja L. Tanner, tukimiehet V. Lietola, U. Lindebäck ja K. Soinio, puolustajat G. Löfgren ja Hj. Holopainen sekä maalivahtina G. Holmström. Tämä joukkue ei siis ollut täysin niin vahva kuin mitä meikäläisistä pelaajista saattaa yhdistää. Esim. hyökkääjiä olisi voinut huomattavasti vahvistaa - mutta mitä tehdä, pari etevää hyökkäjäpelaajaa kun kieltäytyi tulemasta mukaan. Heidän kieltäytymiseensä on kai syy haettava siitä, että he, kuten moni muukin kilpailuun osaa ottanut pelaaja, olivat ennen kilpailua liiaksi "matchaileet" ja siis saaneet tarpeeksi sitä hyvää.

Peli alkoi klo puoli 2 päivällä Eläintarhan urheilukentällä, joka viikon varrella oli laitettu mainioon kuntoon. Ruotsalaisten pukuna oli heidän lippunsa värit: keltainen paita ja vaaleansiniset housut. Suomalaiset esiintyivät S. P:n tavanmukaisessa "kansainvälisessä puvussa": punasissa Suomen vaakunalla varustetuissa paidoissa ja mustissa housuissa.

Suomalaiset alkoivat pelin komeasti, perin komeasti - sillä ei ollut kulunut täyttä viittä minuuttia ennenkuin suomalaiset saivat pallon kahdesti ruotsalaisten maaliin. Mutta siihen se suomalaisten menestys loppuikin. Ruotsalaiset saivat näet vasta nyt aikaan oikean pelin ja sanokaamme suoraan, sangen mainion sellaisen.

Mieheltä miehelle kulki pallo koko ajan nopeasti läheten suomalaisten maalia. Pitkät ajat pyörikin pallo suomalaisten maalin lähettyvillä ja Holmström maalivahtina sai häärätä hikipäässä ja kyllä hän sen tekikin, sillä hänen ansionsa oli, etteivät ruotsalaiset enempää maaleja saaneet. Kyllähän suomalaisetkin etevien sivuhyökkääjiensä avulla saivat pallon ruotsalaisten maalilinjalle asti, mistä sen ruotsalaisten puolustajat lähettivät kovalla kyydillä omille hyökkääjilleen, sillä vaikka Niska ja Tanner saivatkin pallon lähetetyksi aivan maalin eteen, ei keskustapelaajat pystyneet ampumaan sisään, vaikka tilaisuuksia siihen oli jos kuinka monta. Mikä vielä oli huomattavaa, oli ruotsalaisten tukimiesten toimensa oikea ymmärtäminen, he olivat todellakin apuhyökkääjiä etupäässä, samalla kuitenkin puolustustakin tukiessaan.

Niin, mitäpä muuta voi tässä kilpailussa näkemänsä nojalla sanoa kuin että ruotsalaiset ovat vielä melkoisen matkan suomalaisista edellä jalkapallopelin oikeassa ymmärtämisessä sekä oikeassa pelaamisessa. Epäilemättä olisi suomalaistenkin peli ollut parempaa, elleivät meidän pelaajamme olisi viime viikolla pelanneet mestaruuskilpailussa itseään väsyksiin ja osittain sairaiksikin. Puolustushan vielä kävi laatuun vieläpä hyökkääjistäkin molemmat sivuhyökkääjät, mutta muut hyökkääjät eivät kyenneet saamaan aikaan mitään yhteistä. Keskushyökkääjä on tällaisiin kansainvälisiin kilpailuihin liian heikko, vasen sivuhyökkääjä Schybergson näyttää kyllä käsittelevän palloa koko näppärästi, mutta hänen taktiikkansa on yksipuolinen ja toisinaan vallan virheellinen. Oikea sisähyökkääjä Jefimoff on kyllä hyvänpuoleinen yksinpelaaja, mutta se ei riitä hyökkääjä-pelaajalle.

Mitä suomalaisten puolustukseen tulee, pelasivat he tässä ottelussa huonommin kuin mitä yleensä on odotettu. Tämä koskee erittäinkin toista puoliaikaa. Tukimiehet eivät jaksaneet enää ylläpitää samaa vauhtia - siitä kiitos liian lukuisasta "matchailemisesta" kahtena edellisenä viikkona. Sama näytti olevan asianlaita puolustajissa, jotka mielestämme edellisissä kilpailuissa ovat pelanneet jo paljo varmemmin.

Ruotsalaisista pelaajista herätti varsinkin hyökkääjälinja huomiota ja varsinkin oikea sivusta, jossa Pleijel ja Persson tekivät tehokasta ja joutuisaa työtä. Tukimiehet olivat varmoja ja seurasivat visusti hyökkääjiään. Keskustukimies Lindman pelasi hiukan kaikkialla.

Ensimäisellä puoliajalla pelasivat meikäläiset vasten tuulta, mutta olivat silti väliaikaan mentäessä voitolla 2 maalilla 1 vastaan. Mutta toisella puoliajalla kykenivät ruotsalaiset saamaan pallon neljästi meikäläisten maaliin, kun taasen suomalaiset eivät saaneet palloa enää kertaakaan vastustajiensa maaliverkkoon, vaikkei tilaisuuksista ollut puutetta. Luultiin pelin päättyvän ruotsalaisten voittoon 3 maalilla 2 vastaan, mutta aivan viime minuutilla saivat vieraat meikäläisten "plaskin" takia pallon kahdesti perätysten suomalaisten maaliin ja voittivat siis ensimäisen ruotsalais-suomalaisen liitto-jalkapallo-ottelun 5 maalilla 2 vastaan (2-1), (4-0).

Yleensä oli peli laimeampaa kuin miksi olisi luullut sen muodostuvan. Ruotsalaisetkin lausuivat ihmettelynsä pelin laimeanpuolisuudesta, sillä pidetäänhän suomalaisia yleensä Ruotsissa "kovan vauhdin" pelaajina. No niin, voitto tuli sille, jolle se moraalisesti kuuluikin, mutta suuremman voiton sai sittenkin nuori suomalainen jalkapallourheilu - tarjoohan aina etevän jalkapallojoukkueen näkeminen paljo oppimista. Varmaan saivat meikäläiset pallonpotkijat tästäkin ottelusta paljon uutta.

Erotuomarin tehtävää hoiti kaikella kunnialla ja tasapuolisuudella polyt. A. Eerikäinen.

Kilpailupäivän illaksi oli Suomen Palloliitto kutsunut vieraat illalliselle Ylä-Oprikseen ja antoi se tässä tilaisuudessa kullekin ruotsalaiselle osanottajalle muistoksi Suomen Palloliiton kauniin merkin.

(Suomen Urheilulehti no 11, 1.11.1911)

maanantai 10. helmikuuta 2014

Jalkapallon epäterveellisyydestä (US 13.3.1904)

(Saksassa kyseenalaistetaan muodikkaiden englantilaisten urheilulajien terveellisyys.)

Urheilun epäterweellisyys.

Berlinin kouluterweydenhoidon yhdistyksessä on kaupungin yli-woimistelunopettaja toht. Sudow pitänyt äskettäin huomiota herättäneen esitelmän "nykyaikaisen woimistelun terweellisyydestä ja epäterweellisyydestä". Kuwatessaan eri liikewoimistelun ja urheilun waaroja hengityselimille ja sydämmelle toht. Sudow mainitsi, että juoksun ja jalkapallopelin jälkeen on huomattu sydämmen laajentumista.

Mutta jalkapallopeli on toisessakin suhteessa waarallinen. Sitä harjoitetaan liika kiihkoisasti, niin että se häiritsee unta, ärsyttää mieltä ja wähentää koulun waikutuswoimaa. Toht. S. lausui epäilyksiä myöskin polkupyöräilyä ja soutua wastaan, joita oppilaat harjoittawat ilman riittäwää tarkastusta. Suorastaan hylättäwä olisi n. k. woimawoimistelu.

Paitsi woimistelua suositti toht. Sudow luistelemista ja kohtuullista uintia ilman kestäwyyssukellusta. Woimistelua ei kumminkaan mikään urheilu jaksa korwata. Warsinaisessa urheilumaassa Englannissa owat sydäntaudit lisääntyneet. Erityinen asiata tutkimaan asetettu komitea onkin tullut siihen johtopäätökseen, että englantilaiset leikit waikuttawat epäedullisesti terweyteen. Sen wuoksi on puolustettu woimistelun ottamista urheilun sijalle.

(Uusi Suometar no 61, 13.3.1904)

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Jalkapallourheilu ja politiikka Saksassa (SK 9.10.1903)

(Suomen Kansa -lehti kertoo jalkapallon ja politiikan yhteenkietoutumisesta Saksassa. Lisätietoa tapauksesta luettavissa täältä.)

Läheltä ja kaukaa.

Jalkapallo-urheilu ja politiikka. Kansallisuustaistelu Böhmissä tshekkiläisten ja saksalaisten välillä on nyt tunkeutunut urheilunkin alalle siten, että suuri saksalainen jalkapalloyhdistys on kieltänyt siihen kuuluvien klubien ryhtymästä minkäänlaisiin kilpailuihin tshekkiläisten kanssa. Tshekkiläinen jalkapalloklubi Slavia Pragissa jää siten ilman kilpailijoita, joka ei jalkapalloklubille ole yhtä hauskaa kuin esim. jollekulle höyrylaivayhtiölle, ja klubi koettaa sen vuoksi hakea vastustajia muista maista, m. m. Tanskasta.

(Suomen Kansa no 228, 9.10.1903)

Konstantinopolin sulttaani ja jalkapallopeli (PL 30.3.1902)

(Päivälehti kertoo erikoisen tapauksen Konstantinopolista.)

Sulttaani ja jalkapallopeli

Konstantinopolista kerrotaan seuraava juttu, joka näyttää osottavan, että jalkapallopeli on sulttaanin mielestä pahennus, eikä ainoastaan pahennusta, vaan myöskin valtiolle vaarallista ajanhukkaa, joka on hävitettävä yhtä ankarasti kuin valtionkavallus. Eräs nuori turkkilainen, Reshad Bey, tunnetun perheen jäsen, oli innokas jalkapallonpelaaja ja oli useita kertoja osottanut taitavuutta kilpailuissa Konstantinopolissa olevan englantilaisen klubin kanssa.

Joku aika sitten sai Reshad onnettoman päähän piston opettaa muutamille ystävilleen mielestään hauskaa pallopeliä. Hän tilasi tarvittavat pallot Lontoosta, mutta tullauksessa alkoivat vaikeudet. Tullimiehet tarkastelivat palloja hyvin epäluuloisina ja vasta pitkien harkitsemisten ja tiedustelujen jälkeen ne annettiin vastaanottajalle.

Nuorten turkkilaisten (ei nuorturkkilaisten) muodostama yhdistys saavutti suurta kannatusta, ja jäsenluku luonnollisesti kasvoi hyvin nopeaan; nuoret miehet olivat niin innostuneita leikkiin, että he joka päivä sitä pelasivat useampia tunteja yhtämittaa luonnollisesti aavistamatta vähintäkään sitä että heitä kaikilla tahoilla sulttaanin vakoilijat pitivät silmällä. Mutta kauvan he eivät tietämättöminä tarvinneet olla.

Äskettäin karkotettiin Reshad keskellä yötä tilaltaan ja kuletettiin poliisikonttoriin Seuturiin. Täällä joutui hän pitkän kuulustelun alaiseksi, missä hänen jalkapallonsa oli pääasia. Sitten lähetettiin mies palloa hakemaan ja sen kanssa sai Reshad kulkea pää-poliisiasemalle. Täällä taas tehtiin pöytäkirja ja pidettiin tarkka tutkimus Reshadista ja hänen pallostaan. Vangitulta tiedusteltiin, mistä aineesta "esine" on tehty, mitä se sisältää ja muita sellaisia ihmeellisiä asioita. Eikä yksikään poliisimiehistä uskaltanut palloon koskea, sillä he pelkäsivät sen räjähtävän.

Kuulustelu päätettiin ja sulttaanille ilmotettiin Reshad Beyn johtavan vaarallista valtiollista seuruetta, johon kuuluu paljon jäseniä. Mutta vangitun lausunnosta ja selityksistä ei raportissa mainittu mitään. Ei ole siis ollenkaan ihmeellistä, että Reshad sai käskyn 24 tunnin kuluessa lähteä maasta. Hänelle kuitenkin näön vuoksi annettiin konsulin toimi Teheranissa. Hänen toverinsa pakotettiin viipymättä hajottamaan jalkapalloklubi ja luopumaan kaikista valtiolle vaarallisista peleistä. Mutta ei siinä vielä kylliksi: toistaiseksi ovat kaikki klubin entiset jäsenet poliisin valvonnan alla.

(Päivälehti no 73B, 30.3.1902)

lauantai 8. helmikuuta 2014

Ibroxin tragedia (US 15.4.1902)

(Uusi Suometar raportoi 25 kannattajan kuolemaan johtaneesta Ibroxin tragediasta, jossa katsomo petti Skotlannin ja Englannin välisessä maaottelussa.)

Tapaturmasta potkupallokilpailuissa Glasgowissa ilmoitetaan, että kuolleiden luku on wiime päiwinä lisääntynyt 22 hengellä. Haawoitettujen luku arwioidaan 250:ksi, ja on 44 heistä hengenwaarallisessa tilassa. Glasgow on pukeutunut suruasuun. Otaksutaan, että haawoittuneita kuolee wielä useita.

(Uusi Suometar no 85, 15.4.1902)

Englantilaista jalkapalloa Kokkolassa (ÖB 10.7.1906)

(Österbottningenin raportti Kokkolassa pelatusta jalkapallo-ottelusta.)

Fotboll.

Engelsmännen segra med 3-2 mål.


I söndags kl. 1 e. m. började den med en sådan spänning emotsedda matchen mellan engelska bollspelare från en i Yxpila liggande båt och J. B. K:s Idrottsförbund.

Idrottsförbundets lag wunno wid lottdragninen och walde sida - det norra målet - och engelsmännen fick börja. Domarens pipa ljuder och engelsmännens drifware (forwards) swepa ner mot det finska målet i en perfekt linje och wackert spel. Idrottsförbundets halfbackar åro dock situationen wurna och bollen återsändes med kläm. Bollen gick så upp och ner en stund tills Idrottsförbundets wenster-ytter forwards får tag i den och gör i en snabb rush upp mot det engelska målet. Kort före de engelska backarna mötes centrar han bollen och Sandqist är framme och sänder in bollen. -

Stor förwåning å ömse sidor! Åskådarena applådera ursinnigt och wåra gossar se helt nöjda ut, då de återtaga sina platser på planen. Man ställer upp sig ånno - pipan ljuder - och bollen är åter i spel. Knappast 8 minuter efter affpark får engelsmännen forwards tag i bollen - det bär af mot Idrottsförbundets mål och bollen går in. - Wåra backar woro något för långsamma och allt - för rädda af sig. En back stall utan dröjsmål och med uppbjudande af all sin energi och seghet försöka beröfwa en motståndare bollen. -

Före halftid hade engelsmännen gjordt ytterligare 2 mål så att resultatet efter de 45 minuterna war 3-1 till engelsmännens fördel.

De fem eller t. o. m. femton minuterna anwändes till fotografering, bakelseätning och förtärande af läskdrycker.

Domarens pipa ljuder åter - sidor bytas - och snart är spelet i full gång. Bollen går upp och ner längs planen och det är swårt, att säga hwilkendera lagets halfwa af planen hade mera besök af den. Idrottsförbundets forwards göra några snabba atacker, hwilka dock klaras af engelsmännens bads. - Under andra halftid gjorde hwartdera laget ett mål, engelsmännens war dock enligt wår mening offside.

Speltiden är snart till ända och resultatet är 3-2 till engelsmännens fawör.

Spelarena i de olika lagen woro:

Det engelska laget:

forwards: Nelson j:r, Watson, Brown, Malloch, Nelson.
halfbacks: Smith, Burroughs, Jordine.
backs: Lindsay & Rae.
goalman: Comfort.

Idrottsförbundets lag

forwards: Geitel, Fremleson, U. Sandqwist, Fredriksson, Hanhikoski.
halfbacks: G. Sandqwist, Hauki, Hongell.
backs: Jokela & Hagman.
goalman: Henr. Slotte.

Domare war stud. K. Hoffstedt.

I dag tisdag kl. ½ 8 e. m. spela samma lag som i söndags möjligen åter mot hwarandra.

(Österbottningen no 53, 10.7.1906)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Englantilais-tanskalainen jalkapallo-ottelu Köpenhaminassa (HS 22.5.1910)

(Voittamattomana pidetty Englanti häviää Tanskalle Kööpenhaminassa pelatussa maaottelussa. Helsingin Sanomien toimittaja laittaa tappion huonojen pelaavalintojen ja sateen piikkiin.)

Urheilua.

Englantilais-tanskalainen jalkapallo-ottelu Köpenhaminassa.


Mainitsimme äskettäin lyhyesti tästä jännityksellä odotetusta jalkapallo-ottelusta Englannin ja Tanskan yhdistettyjen joukkueiden kesken, mikä pidettiin t. k. 5 p:nä Köpenhaminassa. Teemme nyt hiukan tarkemmin selkoa ottelusta, mikä muodostui merkkitapaukseksi jalkapallopelin historiassa.

Englannin joukkueen pelaajat oliwat: G. H. Barlow, T. Wilson, H. Steer, L. Louch, I. Sharpe (hyökkääjinä), R. Hawkes, F. Chapman, F. Faner (puolipuolustajina), W. Martin ja H. Boardman (kokopuolustajina) sekä Lemoine maaliwahtina.

Wastaawat pelaajat Tanskan joukkueesta oliwat: O. Nielsen, P. Nielsen, Lindgren, S. Nielsen ja Wolfhagen; Bohr, K. Middelboe ja N. Middelboe; Buchwald ja H. Hansen; maaliwahtina toimi Drescher.

Tanskalaiset woittiwat arwanwedossa ja saiwat näin ollen pelata ensipuoliajan tuulenpuolella. Heti alussa tekiwät tanskalaiset tuiman hyökkäyksen wastustajiensa maalia kohden, mikä päättyi kulmapotkuun, minkä englantilaiset kuitenkin kykeniwät torjumaan. "Albionin pojat" ryhtyiwät nyt puolestaan hyökkäämään, mutta ilman minkäänlaista tulosta.

Noin 13 min. pelin alettua saiwat tanskalaiset ensimäisen maalinsa. Englantilaisten maalipotku tuli näet suoraan tanskalaisten "senterhalfbackille" K. Middelboelle. Tämä antoi pallon S. Nielsenille, joka silmänräpäyksessä ampui pallon tuimasti englantilaisten maaliwerkkoon. Tanskalaisten ilo rajaton. Ensimäisellä puoliajalla ei sen enempää maalia saatukaan, waikkakin englantilaiset toisinaan ahdisteliwat tuimasti tanskalaisten maalia.

Toisella puoliajalla alkoiwat englantilaiset heti tuiman ja joutuisan pelin. Kerta toisensa jälkeen tekiwät he tehokkaita hyökkäyksiä ja noin 8 min. kuluttua ampui Steer pallon warmasti tanskalaisten maaliin. Englantilaiset hyökkäsiwät yhä wielä samalla pontewuudella wastustajiensa maalia kohden mutta eiwät kaikista ponnistuksista huolimatta kuitenkaan saaneet mitään ratkaisewaa aikaan. Sen sijaan alkoiwat tanskalaiset wähitellen parantaa peliään ja oliwat toisen puoliajan loppupuolen wastustajiaan silminnähtäwästi paremmat. Ja aiwan kuwaamattomaksi muodustuiwat kilpailupaikalle kokoontuneen yleisön suosionosoitusmerkit, kun tanskalaisten wasen ulkohyökkääjä Wolfhagen 29 min. kuluttua sai tanskalaisten toisen ja ratkaisewan maalin. Ihme kyllä lamautti tämä tanskalaisten woitolla-olo suuresti englantilaisia ja ensimainitut hallitsiwat täydellisesti pelin. Ottelu päättyi siis 2 maalilla 1 wastaan tanskalaisten hywäksi.

Tämä on nyt ensimäinen kerta kun Englanti on kärsinyt tämäntapaisen tappion. Kaikkiaan on Englanti pelannut 30 kansainwälistä jalkapallo-ottelua ja aina suoriutunut loistawasti woittajana. Tämäkin puheena olewa englantilais-tanskalainen ottelu on pidettäwä mielestämme aiwan satunnaisena häwiönä englantilaisille. Heidän joukkueensa ei meidän käsityksemme mukaan oltu tällä kertaa kokoonpantu yhtä huolellisesti kuin ennen; poissa oli useita kuuluisuuksia. Ja toiseksi suoritettiin tämä ottelu sateessa, mikä kokemuksen mukaan tekee jalkapallopelin yhä enemmän onnesta riippuwaksi kuin mitä asianlaita suotuisissa oloissa on. Mutta toiselta puolen täytyy meidän tunnustaa, että tanskalaiset jalkapallossa owat kehittyneet miltei englantilaisten weroisiksi. He saawat olla ylpeitä woitostaan, sillä he owat ensimäinen kansa, joka on woittanut woittamattomana pidetyn yhdistetyn englantilaisen joukkueen.

(Helsingin Sanomat no 114, 22.5.1910)