Rudyard Kipling ja potkupallon ääressä kasvaneet narrit (US 9.12.1902)

(Muutamia vuosia myöhemmin Nobel-palkittu kirjailija Rudyard Kipling kritisoi hemmoteltuja englantilaisia ja "potkupallon ääressä kasvaneita narreja".)

Tieroja eri aloilta.

Uusi Suometar no 9, 12.1.1902

Tieroja eri aloilta. Rudyard Kipling Englannin kansalle.

Muutamia woimakkaita, kaunopuheisia sanoja osottaa Rudyard Kipling, jonka kynä on aina taistellut brittiläisten waltakunnan-aatteiden puolesta, ”Times”issä julkaisemassaan runossa ”Saarelaiset” Englannin kansalle.

Ensiksi huomauttaa hän maamiehilleen, kuinka he owat laiminlyöneet aseammatin ja kuinka he owat kaikin mahdollisin neuwoin estäneet niitä, jotka owat ”tahtoneet palwella kunnian ja niitä, jotka owat tahtoneet palwella palkan wuoksi”. Tuli sitten tuomion päiwä: ”Jolloin teidän häpeänne käwi ilmeiseksi pienen, mutta taistelutantereella kunnollisen kansan käden kautta; teidän maanne suopean tähden ja pienen joukon kautta pelastuitte te. Teidän woimakkaiden miestenne huutaessa eläköön-huutoja miljoonittain, lähetitte te sotaan kykenemättömiä raukkoja, kaupunkien hemmoteltuja poikia. Walmistumattomina lähetitte te heidät taisteluun, sellaisina kuin löysitte heidät kaduilta, ja heiltä odotatte te, että he käyttyityisiwät kuolemaan nähden kuin sotaan tottuneet miehet! Ja teidän hewosianne ja koirianne karaisette te! Owatko eläimet sitten suurempiarwoisia kuin ne sielut, jotka te uhraatte?” Mutta te sanoitte: ”Heidän rohkeutensa on kyllä osottawa heille oikean tien, ja onhan loppu muutoinkin lähellä.” Ja te lähetitte heille leiwoksia ja kuwia, unohditte rautaisen ylpeytenne ja kerjäsitte nuoremmilta kansoilta miehiä, jotka taitawat ratsastaa ja ampua. Siihen olitte te sitten tyytywäisiä ja uskoitte pelastuksenne narrien käsiin, jotka owat kaswaneet kricket-pelin ja potkupallon ääressä.

Seuraawilla sanoilla sanoo runoilija englantilaisille katkeran totuuden, huomauttaen samalla mitä hän odottaa heiltä suoranaisena welwollisuutena: ”Idle – except for your boasting, and what is your boasting worth? If ye grudge a year of service to the lordliest life on earth?” (”Laiskoja – paitsi itseriitoksesta, ja minkä arwoista on tämä itseriitos? Jos teidän isänmaanne ei ole yhden wuoden ritarillisen palweluksen arwoinen!”)

Runon loppupuoli on omistettu aiheelle: ”Mitä kerran olet perinyt isiltäsi, ansaitse sen itsellesi, että sen omistaisit!” … Sitten wetää runoilija esille pelkurit, jotka wapisewat oman mukawuutensa ja kaupan wuoksi, maalaa heille kuwan palawista rantakaupungeista ja kysyy, onko maahan hyökännyt wihollinen ehkä karkotettawa rukousten tai saarnojen tai pyyntöjen awulla, wai tuleeko jumalien laskeutua alas maan päälle tuomaan pelastusta. ”Toimikaa niin kauwan kuin wielä on päiwä, että ette illan tullessa olisi ikeen alla! Te olette kansaa, joka woi saada tahtonsa toteutetuksi. Teidän käsissänne on pelastus, hukka on lankeawa teidän omien päidenne päälle!”

Loppukilpailut Englannin jalkapallomestaruudesta (HS 30.4.1909)

(Helsingin Sanomat uutisoi Manchester Unitedin ja Bristol Cityn välillä pelatusta FA Cupin finaalista vuonna 1909. Ottelun ainoan maalin teki skotlantilainen Sandy Turnbull.)

Urheilua.

Helsingin Sanomat no 98, 30.4.1909

Urheilua. Loppukilpailut Englannin jalkapallomestaruudesta tapahtuiwat wiime lauantaina Lontoossa. Koko talwen kestäneiden karsimiskilpailuiden nojalla tuli loppukilpailu tapahtumaan Manchester Unitedin ja Bristol Cityn wälillä. Kun kilpailu klo 3,25 i.p. alkoi, oli kilpailupaikalla läsnä noin 100,000 innostunutta katselijaa. Heti pelin alussa osottautuiwat manchesterilaisten hyökkääjät hywin etewiksi ja tekiwät useita waarallisia hyökkäyksiä wastustajiensa maalia kohden, mutta Bristol Cityn puolustajat pelasiwat ihmeteltäwän hywin ja torjouiwat warmasti kaikki hyökkäykset. Wasta 22 min. kuluttua onnistuiwat manchesterilaiset saada ensimäisen ja samalla wiimeisen maalinsa.

Toisella wäliajalla koettiwat Bristol Cityn hyökkääjät wimmatusti ahdistaa wastustajiensa maalia, mutta turhaan. Wiimemainittujen ensiluokan puolipuolustajat rikkoiwat kaikki Cityn hyökkäykset. Peli oli jotensakin tasawäkistä loppuun saakka eikä kummaltakaan puolen saatu yhtään maalia. Manchester United suoriutui siis näin ollen woittajana ja sai siis wuodeksi haltuunsa tuon Englannin kaikkien jalkapallopelaajien uneksitun ”Cupin” ja sen mukana seuraawan Englannin jalkapallomestaruus-arwon.

Jalkapallotuloksia Englannista (1910)

Lyhyitä uutisia.

Länsi-Suomi no 2, 8.1.1910

Lyhyitä uutisia. 70,000 katsojaa oli läsnä kun etewät englantilaiset jalkapalloklubit lontoolainen Chelsea ja Newcastle United taisteliwat Lontoossa Stamford Bridgen radalla w. k. 27 p:nä. Ennätys Englanninkin oloissa! Chelsea woitti (2–1), waikka se sai pelata melkein koko pelin yhtä miestä wailla.

---

Urheilun alalta.

Uusi Suometar no 97, 30.4.1910

Urheilun alalta. Loppuottelu Englannin jalkapalloliiton mestaruudesta suoritettiin t. k. 24 pnä Kristallipalatsissa Lontoossa. Wastakkain oliwat jalkapalloklubit Newcastle United ja Barnsley. Ottelu on uudistettawa koska se jäi tällä kertaa ratkaisemattomaksi (1–1). 80,000 katsojaa oli läsnä.

Kamala onnettomuus (TL 6.12.1900)

Ulkomaalta. Kamala onnettomuus.

Turun Lehti no 144, 6.12.1900

Kamala onnettomuus. Sant Fransiskosta sähköitettiin marrask. 30 p:nä: Eilen oli joukko erään potkupallokilpailun katselijoita asettunut läheisen lasitehtaan katolle. Äkkiä murtui katto, ja noin 100 henkilöä syöksyi alhaalla olewaan uuniin ja kaasusäiliöihin. Useita henkilöitä sai surmansa, jonka lisäksi monet saiwat waarallisia palowammoja.

Kuulutus: Potkupallopelin harjoittaminen Kaisaniemen kentällä (HS 31.5.1908)

Kuulutus.

Helsingin Sanomat no 124B, 31.5.1908

Kuulutus. Sattuneesta syystä saa Rahatoimikamari täten tiedoksi ja noudatettavaksi ilmoittaa ettei Kaisaniemen suurella urheilukentällä saa harjoittaa potkupallopeliä arkipäivinä ennen klo 11 a.p., ellei siihen ole saatu erityistä lupaa, sekä ettei kentällä saa olla asetettuna verkkoja muina aikoina päivästä. Sitä vastoin on potkupallopeli toistaiseksi luvallista koko sunnuntait.

Kaivopuiston urheilukentällä on potkupallopeli kielletty.

Helsingin Rahatoimikamarissa, huhtikuun 30 p. 1908.

Rahatoimikamarin puolesta: Alexis Gripenberg.

Saksalaisen jalkapallon alennustila (HS 30.4.1909)

(Helsingin Sanomat raportoi saksalaisen jalkapallon alennustilasta ja spekuloi ongelmien syyksi oluenjuontia.)

Urheilua.

Helsingin Sanomat no 98, 30.4.1909

Urheilua. Kööpenhaminan yhdistetty jalkapallojoukkue löi Berlinin yhdistetyn joukkueen 6 maalilla 0 wastaan (1 – 0; 5 – 0). ”Niederlagen über Niederlagen” kirjoittawat saksalaiset urheilulehdet. Ja kannattaapa sitä niin huutaakin, kun on joutunut niin pahasti alakynnelle kuin saksalaiset jalkapallopelaajat wiime aikoina, nimittäin Sweitsiltä 3, Itäwallalta 1 ja Englannilta 9 maalia ”rökkiin”. Eipä taida jatkettu oluenjuonti ja meluawat ”seidelikokoukset” olla sopusoinnussa järkiperäisen urheilun kanssa?

Englantilaiset työmiehet joutoaikoinaan (TU 1899)

(Tampereen Uutisten kolmiosainen kirjoitussarja englantilaisesta työväenkulttuurista vuodelta 1899. Huom! Jutussa käsitellään jalkapalloa vain lyhyesti ja ohimennen.)

Englantilaiset työmiehet joutuaikoinaan (osa 1/3)

Tampereen Uutiset no 180, 19.9.1899

Englantilaiset työmiehet joutoaikoinaan.

Wiimeisten 15–20 wuoden aikana on Englannissa tapahtunut huomattawa muutos, mitä kansan ajanwiettoihin tulee. Kapakka, joka ennen näytteli pääosaa, on suuresti jäänyt syrjään. Silmäillessämme englantilaisia sanomalehtiä 60- ja wieläpä 70-luwulta, herättäwät meidän huomiotamme niissä esiytywät katkerat walistukset kansanhuwitusten raakuudesta, siiwojen huwien puutteesta, sunnuntaijuopumuksesta ja ylimalkaan työmiehen elämän kurjuudesta. Siihen aikaan ei yhteiskunta wielä tehnyt kerrassa misään huwien hankkimiseksi kansalle. Se ei ainoastaan ollut pitämättä welwollisuutenaan, waan wieläpä esti kaikin tawoin kansanhuwien kehitystä.

Kansan musiikkikin oli jotakin, josta wain m uutamat uskalsiwat uneksia. Wielä wuonna 1878 näki tunnettu, nyt jo kuollut professori Jewons olewan syytä ”Contemporary Review”in palstoilla esittää, että musiikki oli miellyttäwintä, terweintä ja puhtainta huwia kansalle ja että yksi tai kaksi orkesteria, jotka edes sunnuntaisin soittelisiwat parissa Lontoon puistossa, waikuttaisiwat paljon hywää. Mutta siitä asti on paljon muuttunut. Uusi polwi on kaswanut, joka on saanut kaswatuksensa Lontoon parhaissa kouluissa: laitoksia, jotka parikymmentä wuotta sitten tuskin oliwat idullaan, on syntynyt ja kehittynyt kansanyliopisto, yliopisto-siirtoloita, työwäen-klubeja, Lontoon kreiwikunnan neuwosto y.m. Joukko uusia ajanwiettoja on tullut käytäntöön ja moni wanhoista, joilla ennen oli raaempi leima tai wain pienempi käytäntö, on saawuttanut siwistystä ja suurempaa alaa. Työajan melkoinen lyhennys sisältää jo itsessään woimakkaan waatimuksen huwitusten lisäämisestä, ja nämä esiintywät nyt yhä runsaammassa määrässä ja jalommassa muodossa.

Millä lailla Englannissa työmiehet huwittelewat, siitä on wenäläisessä ”Westnik Europi” nimellisessä aikakauskirjassa hupainen kertomus, josta tähän otamme seuraawaa:

On sunnuntai, Suwinen aurinko paistaa korkealla taiwaalla ja jakaa runsaasti lämpöä ja waloa. Hiljaisuus wallitsee Lontoon kaduilla, erittäinkin niillä, jotka sijaitsewat kauempana kaupungin pääsuonista. Työwäen perheet owat juuri syöneet päiwällistä. Äidit owat juuri korjanneet pöytäastiat, isät walmistuwat ottamaan pientä ettonetta. Sunnuntain sanomalehti kädessään waipuwat he nojatuoleihinsa ikkunoiden ääressä ja lapset, ollakseen estämättä wanhojen päiwällislepoa, lähtewät sunnuntaikouluun.

Tuo mukawasti loikoilewa tahi melkein puolinukkuwa työmies selailee sanomalehteään, lukien melkein yhtä suurella tahi paremminkin yhtä pienellä harrastuksella selontekoja parlamentti-istunnoista, poliisi-asioista, rikos- ja awioero-jutuista; hiukan enemmän näyttäwät häntä kuitenkin huwittawan wiimemainitut samoin kuin rikotuista awioliitonlupauksista johtuneet oikeudenkäynnit. Äkkiä kajahtaa musiikki jostakin läheisyydestä. Unelias lukija pistää päänsä ulos ikkunasta ja näkee, miten kokonainen saattokulkue poikkeaa hänen tawallisesti niin tyhjälle ja autiolle kadulleen. ”Mitä tämä on, ehkä pelastusarmeija?” – sanoo hän, mutta wastaa samalla itselleen: ”Jahah, se on jonkun sairashuoneen hywäksi”. Mutta silläwälin lähenee kulkue yhä. Pieni, syrjäinen katu ikäänkuin aaltoilee wäkeä. Mikä melu, mikä pauhina! Rummunlyönnit kaikuwat, liput liehuwat, etupäässä nähdään naisia ja miehiä kauniit nauhat olkapäillään; poikia ja tyttöjä, samallaisilla nauhoilla koristettuja, juoksee toiselta puolen katua toiselle, kieputtawat koteloitaan ja huutawat ”Sairashuoneen hywäksi!” Kuparirahoja lentelee ikkunoista ja owista, kilisee pitkin katuja, josta pojat ne nopeasti poimiwat, mutta rummunlyöjät ja huilunsoittajat jatkawat matkaansa läpi katujen ja solien.

Kulkueen osanottajat peittywät tomuun ja hikeen, mutta reippaasti käywät he eteenpäin kantaen raskaita koteloitaan. Heidän jäljissään, aiwan kuin muonakauppiaat rykmentin jälessä, seuraawat pähkinäinen, appelsiinein, limonaadin y.m.s. kauppiaat. Matkattuaan muutamia katuja pysähtyy kulkue johonkin warjopaikkaan ja 10 – 15 minuutin perästä lähtee se taas liikkeelle meluisassa, iloisessa jonossaan, kunnes se on päässyt ennakolta määrätyn marssipiirinsä ympäri.

Nämä kulkueet – yksi wiimeisten 10–15 wuoden tuloksia – näyttäwät waltiollisten kulkueiden jäljittelemiseltä, jotka Englannissa owat tunnetut ikimuistoisista ajoista. Kulkueisiin ottawat warsinkin osaa raittiusyhdistykset ja ihmisystäwälliset seurat. Tawallisesti kootaan rahoja sitä tahi tätä sairashuonetta warten, mutta usein myös muihin tarkoituksiin, esim tapahturman kohtaamien perheiden awuksi. Kulkueen osanottajille, yhdistysten jäsenille, kokoawille lapsille ja soitonharrastajille owat tämä mitä hyödyllisintä ja samalla huwittawinta ajanwiettoa.

(Jatk.)

***

Englantilaiset työmiehet joutuaikoinaan (osa 2/3)

Tampereen Uutiset no 184, 23.9.1899

Englantilaiset työmiehet joutoaikoinaan. (Jatkoa 180 n:roon).

Samanlaisena kansanhuwituksena on myös pidettäwä niitä waltiollisia katumielenosoituksia, jotka samoin tawallisesti tapahtuiwat sunnuntaina. Suuret mielenosotukset Hude-puistossa ja melkein joka toinen wiikko uudistuwat kokoukset Trafalgarskwaressa owatkin saawuttaneet suurimman merkityksensä kansanhuwina eikä niin paljon waltiollisena mieltenilmauksena. Jokainen, jolla on ollut tilaisuutta olla läsnä jossakin näissä suurissa kansankokouksissa, tietää mikä ihmeellinen, tawaksi tullut, juhlallinen leima niillä on. Suuret toukokuun mielenosotukset, joita wiimeisinä 7–8 wuotena on pidetty kaikkialle Euroopassa, owat Englannissa muuttuneet kansanjuhliksi, ilman mitään waltiollista wäriä, huolimatta kaikista sosiaalidemokraattein ponnistuksista kylwää niihin eripuraisuuden henkeä ja tehdä niitä puoluetarkoituksensa wälikappaleiksi. Sadasta henkilöst, jotka kokoontuwat puistoon tahi Nelson muistopatsaan luo, on tuskin wiisi tahi kymmenen tullut osottamaan mieltään sen tai tämän aatteen puolesta, jonka nimessä orkesterit soittawat ja tusinoittain lippuja liehuu kewäisessä tuulessa. Suurin osa tulee sinne uteliaisuuden ja kauniin ilman houkuttelemana.

Tähän kansanhuwitusten luokkaan ei käy lukeminen niitä hartauskokouksia ja jumalanpalweluksia, joita sunnuntaisin taiwasalla pidetään. Ne owat wakaisia, totisia, niinkuin niiden pitääkin olla.

Waan silti ei käy kieltäminen, että itse osanotto saattoihin soittokuntien soittaessa on huwia ja täyttää miellyttäwällä tawalla työmiesten joutoajan. Joskus wallitsee noissa jonkun warjoisan tammen tahi kastanjapuun alla tapahtuwissa kokouksissa suuremmoinen innostus, ja työmiehelle, joka sunnuntaina on kerrankin ”repäissyt itsensä irti” ja on wastaanottawainen uskonnolliselle totuudelle, ei woi kuwaillakaan mitään puhtaampaa ja mieluisampaa ajanwiettoa kuin tämä uskonnollinen musiikki ja hymnien weisuu, joihin hän itse yhtyy.

Koska puhe tuli kirkkokuorolaulusta, pyydän lukijaa jättämään kaupunginpuiston ja seuraamaan minua hetkeksi ulkopuolelle kaupunkia eräälle maailman mainioimmista käwelypuistoista, nimittäin Kristallipalatsiin (Crystap Palace). Siellä tapaamme säännöllisesti kerran wuodessa, jonakin lauwantaina saman köörin, jota me kuuntelimme puistossa. Mutta nyt emmem tapaa sitä jonkun yksinäisen puun alla, waan lawalla, jossa se kaikuu monien muiden köörien rinnalla, jotka yhdessä muodostawat kokonaisuuden, yhteyden kaikkiin eri seurakuntiin kuuluwista kööreistä. Ne wiettäwät täällä wuosijuhlaansa. Täällä nähdään laulajia ja laulajattaria Lancashiresta, Yorkshiresta ja monista muista kreiwikunnista, jotka owat liittyneetn yhdistykseen. Täällä löytyy jäseniä metodistikirkoista, weslenaneja, unitaristeja, kongregatsionalisteja, ja usempain muiden lahkojen edustajia, kaikki laulunharrastajia, ja melkein kaikki työwäenluokkaan kuuluwia. Ei tarwitse olla warustettu millään erinomaisella huomiokywyllä tunteakseen köörilaulajien joukosta kankureita, puuseppiä, alempia wirkamiehiä ynän muuta työwäkeä. Keskipäiwällä tapahtuu laulukilpailu. Suoritettawana on eräs määrätty kirkkohymni ynnä joku maallinen laulu oman walinnan mukaan. Palkinto jaetaan juhallisissa lopettajaisissa, suuren yhteiskonsertin aikana palatsin etulawalle, joka on rakennettu amfi-teatterin muotoon ja sanotaan ”Händelin estraadiksi”. Tämä on laweimpia, ellei lawein koko maailmassa. Siihen mahtuu mukawasti aina 6,500 henkilöä.

Konsertin ohjelmaan kuuluu erinäisiä kirkkohymnejä ja wirsia, ja kun johtaja kohottaa tahtipuikkonsa, kohoaa koko tämä wäkijoukko, kaikki nämä kuusituhatta henkeä sijoiltaan ja koko tuo mahdoton sali kaikuu juhlallisesti jylisewistä tahi lempeästi wäreilewistä säwelistä.

Mutta palatkaamme taas kaupungin puistoon.

Lontoossa ei saada kuulla ainoastaan uskonnollista musiikkia ja sitä orkesterimusiikkia, jota waltiollisissa mielenosotuksissa tarjotaan. Muutamia wuosia sitten oli Lontoon kreiwikunnan neuwostolla kysymys tilaisuuden walmistamisesta työwäelle wiettää hauskasti jouluaikojaan, ja musiikki kaupungin puistoissa tuli silloin sen wakawien harkitsemisten tulokseksi. Professori Jewonsin unelmaa yhdestä tahi kahdesta orkesterista ei ainoastaan toteutettu, waan wieläpä kaksinkymmenin kerroin toteutettiin: nykyään soittaa Lontoon puistossa kerrassaan neljäkymmentä orkesteria. Nykyään ei löydy Lontoosta yhtään ainoasta puistoa, ei yhtään yleistä aluetta, jossa ei kesäaikaan soittaisi orkesteri, jonakin päiwänä wiikosta (enimmittäin sunnuntaisin ja torstaisin). Tämä musiikki maksoi kaupungille wiime wuonna 8,000 puntaa st. Paitsi kreiwikunnan neuwoston ylläpitämiä orkestereita soittaa wielä ajoittain muutamia amatöörisoittokuntia, joiden palkka maksetaan Sunnuntaiseurojen kassasta.

Tämä kaikki kyllä tarjotaan ilmaiaseksi, mutta tawallisesti on lawan ympäri tuoleja, joiden käyttämisestä maksetaan puoli penceä, niin että se, joka raskii luopua kokonaisesta pencesta, woi ohjelma kädessään istua kuuntelemassa tawattoman hywää orkesterimusiikkia taiwasalla. Jo oleskelu noissa erittäin hywin hoidetuissa wehmaissa puistoissa on pidettäwä mitä miellyttäwimpänä ajanwiettona. Ja noiden rympäisewien, alituisesti uhkaawien ”waroitusten” olemattomuus – ”ei saa astua ruohikolle, ei taittaa kukkia, ei wahingoittaa puita eikä ottaa koiria mukaan” – jotka usein häiritsewät kulkijan silmää mannermaalla, tekee nuo ihastuttawat Lontoon puistot miellyttäwiksi käwelypaikoiksi. Mahdollisuus istahtaa alas wastaniitetylle ruohokentälle, siirtyä toisesta puiston osasta mihinkä toiseen tahansa, ilman esteitä ja aitoja, warmaankin suuresti miellyttää ja wirkistää niitä, jotka owat wiettäneet suurimman osan päiwäänsä työpaikoissa tehtaissa. Lontoon kreiwikunnan neuwosto pitää sen tähden puistojen perustamista ja kunnossapitämistä mitä tärkeimpänä tehtäwänään, niin hywin hyödyn kuin huwin kannalta katsoen. Mitä tulee neuwoston toimintaan tässä suhteessa, olkoon kylliksi, kun mainitsemme, että w 1889–90 (s.o. ensimmäisenä wuonna neuwoston perustamisesta) käytettiin puistojen ylläpitoon yhteensä 52,700 puntaa, mutta w 1896–97 aina 105,400 puntaa; näinä seitsemänä wuonna oli puistojen tarha-alueiden ala lisääntynyt tuhannella acrella, niin että w. 1896–97 oli neuwoston hallussa 3,685 acrea ”wiheriää.” Tähän tulee wielä lisäksi suurempien puistojen pinta-ala, sellaisten kuin Hyde-puisto, Hallitus-puisto, Green-puisto y.m. jotka owat howiwaltuuskunnan katsannon alla ja ylläpidetään waltion waroilla.

Mutta pääasiallisin merkityksensä on Lontoon puistoilla urheilupaikkoina.

Urheilu on, kuten tunnettu, Englannille omituista ja sen ohella työkansan mielihuweja. Jos te tahdotte nähdä oikeata kansan urheilua, sellaista johon itse työwäki ottaa osaa, niin täytyy teidän tunkeutua, sywälle Lontoon työmieskortteleihin esim. Wiktorianpuistoon tahi Battersean-puistoon. On parasta walita torstain iltapäiwä tahi wielä paremmin lauwantai ja pysähtyä jollekin siwukäytäwälle. Etemmä ei woi päästäkään, sillä koko ala on urheilewien hallussa; eteenne lewiää taulu, jonka wertaisia ei saa nähdä missään muualla kuin Englannissa. Koko puiston mahdottoman suuri awoin tasanto wilisee ihmisiä. Poikia, nuorta wäkeä ja täysikaswaneita, ilman päällyswaatteita, usein erityisissä urheilupuwuissaan, juoksee, huutaa ja tekee mitä erilaisempia liikkeitä käsillään ja jaloillaan.

Gummipalloja lentelee ilmassa kymmenittäiän ja sadottain ja on todella ihmeteltäwää, miten urheiljat woiwat wälttää erehdyksiä pallojen suhteen, kuinka ne eiwät sekaannu toisiinsa ja häiritse toisiaan. Kaikki käy kuin käydä pitääkin. Pallot putoawat asianomaisiin käsiin, urheilijat eiwät mene heille määrättyjen rajojen yli, ja kaikki käy sowittujen sääntöjen mukaisesti.

(Jatk.)

***

Englantilaiset työmiehet joutuaikoinaan (osa 3/3)

Tampereen Sanomat no 186, 27.9.1899

Englantilaiset työmiehet joutoaikoinaan. (Jatkoa 184 n:roon).

Pallopelit, ”Crich” ja ”potkupallo” owatkin Englannin suosituimpia urheiluja. Niitä warten ei tarwita muuta kuin gummi- tahi (potkupalloa warten) nahkapallo, joka helpon hintansa wuoksi on köyhemmänkin urheiljan hankittawissa. Mitä paikkaan tulee, niin pitää neuwosto huolen, että niitä on saatawissa, warakkaammat tilaawat itselleen yksityistä maata.

Mitä yleisön suosioon tulee, niin woi pallon kanssa kilpailla ainoastaan polkupyörä, joka wiime wuosina on äärettömästi lewinnyt työwäen piireihin. Myöntitapa wähittäismaksua wastaan sekä tapa wuokrata polkupyöriä owat tehneet ne mahdollisiksi melkein kaikille. Saadakseen jotakin käsitystä mihin määrään pyöräily on kehittynyt, tarwitsee waan jonakin lauantai- tahi sunnuntaipäiwänä lähteä jollekin Lontoon pääkadulle, joka wiepi kaupungin laidalle ja etemmäksikin. Niinkuin ammuttu nuolisade kiitäwät ne peräkkäin, nämä pyöräilijät, jotka wiikon työpäiwinä owat harjoittaneet ruumiillista työtä elinkeinonaan. Erittäinkin pyöräillään Englannissa paljon sunnuntaisin, kun muullaiset urheilut silloin pidetään jossakin määrin sopimattomina. Tässäkin neuwosto on auttanut työwäkeä sekä laittamalla puistoihin erityisiä teitä pyöräilijöitä warten että wahwistamalla tuntitaksan polkypyörän wuokralle. Tawallinen hinta on killinki tunnissa.

On toinenkin urheilulaji, joka on wahwasti kehittynyt Englannin työwäen keskuudessa – sotilaalliset harjoitukset. Kuten tunnettu, ei Englannissa ole pakollista asewelwollisuutta. Se rupeaa sotilaaksi, kellä siihen on halua, ja heistä muodostetaan seisowa ja hywin harjoitettu armeija, joka sotakuriltaan on aiwan mannermaan sotajoukkojen kaltainen. Mutta sen ohessa on Englannissa äärettömän suuri wapaehtoinen armeija kokoonpantu sellaisista, jotka kaiken aikaa harjoittawat asianomaisia ammattejaan, omistaen wain joutoajat sotilaallisille harjoituksille. Wapaehtoiset eiwät suorita mitään sotapalwelusta. He walmistautuwat wain puolustamaan isänmaataan hyökkääjien uhalta ja heidän welwollisuutensa on wain saapua muutamia kertoja wuodessa aseharjoituksiin.

Isänmaallisen kilpailun wuoksi on jokaisella suuremmalla ammattiluokalla oma wapaaehtoinen joukkonsa. Asianajajat, lääkärit, yliopistot, siwiiliwirkamiehet, muutamat tunnetut koulut, niinkuin esim. Eton, British Museum, postilaitos – kaikki ylläpitäwät suurempia tahi pienempiä wapaaehtoisjoukkoja. Mutta wapaaehtoisten armeijan suurimman ja warmimman osan muodostaa työwäki. Heti kuin työ lauantaina on loppunut, alkawat sotilaalliset harjoitukset 3–4 i. pp. Nyt pukee työmies päälleen usein hywinkin kummallisen näköisen uniwormun, ottaa kiwäärin olalleen ja laukun selkäänsä ja lähtee maneesiin tahi Hyde-puistoon. Juhlapäiwinä, jolloin on enempi wapaata aikaa, pidetään leiriharjoituksia ja suurempia kenttäliikuntoja. Muuten saawat juuri näitä harjoituksia warten työmiehet, wieläpä palwelijatkin, kerran wuodessa wapautta esimiehiltään, jotka yleisen mielipiteen wuoksi eiwät uskalla ewätä heidän anomustaan.

On itsestään selwää, että nuoriso näissä sotilasharjoituksissa näyttelee pääosaa, ja itse asiassa onkin wapaaehtoisten keski-ikä alle kolmenkymmenen, waikka heidän joukossaan kyllä nähdään neli- tai wiiskymmenwuotiaitakin. Tawallisesti on jokaisella joukolla oma maneesinsa, oma sisällinen järjestyksensä, oma rahastonsa ja omat tapansa. Pari kolme kertaa wuodessa toimeenpanewat joukot tanssi-iltamia, konsertteja ja näytelmiä, joihin saapuu wapaaehtoisten ystäwiä ja perheenjäseniä.

Työewäen naiset ylimalkaan eiwät ota urheiluun osaa. Samalla kuin keskiluokan naiset käyttäwät polkupyörää ainakin yhtä paljon ellei enemmän kuin miehet, on polkupyörä työwäen piireissä yksinomaan miesten urheiluwäline ja ajawat työmiesten waimot ja tyttäret sillä hywin harwoin. Muukaan urheilu ei ole heidän keskuudessaan paljoa lewinnyt. Heillä on aina puuhaa kotona, taloudessa. Nuoret tytöt owat koko päiwän jossakin palweluksessa: kamarineiteinä, puhtaaksikirjoittajina, tehtaan työssä j.n.e. Pieni osa näitä nuoria naisia harjottaa kuitenkin urheiluakin, esim. lawntennis-peliä, erittäinkin Victoria- ja Butterseapuistoissa. Mutta suurina juhlapäiwinä nähdään nuoria kansannaisia erittäinkin Hampstead Heathillä, eräs suosittu käwelypaikka, jossa he huwittelewat tanssilla ja nuoran yli hyppäämisellä. Hyppääminen nuoran yli, jota kaksi miestä pitää päistä kiinni ja pyörittää ympäri, näyttää olewankin työwäen tyttöjen mielihuwia. Hän hyppää siksi kuin on aiwan ”pyörryksissä” tahi hengästynyt. Ja huwi maksaa puoli penceä tahi kokonaisen.

Enemmän ottawat naiset osaa toisellaisiin huwituksiin, jotka englantilaisissa työwäen piireissä eiwät kuitenkaan ole niin tawallisia kuin urheilu, nimittäin – huwiretkiin.

Wiipurin Reipas vieraili Taavetissa (Karjala 28.7.1908)

(Wiipurin Reipas vieraili Taavetissa "opettamassa maalaisserkkuja" pelaamaan jalkapalloa.)

Karjala no 170, 28.7.1908

Taawetin nuorisoseura oli tk. 26 p. järjestänyt juhlansa yhteyteen myöskin potkupallokilpailut, jotta tuo meillä kaupunkipaikoissa jo yleiseksi tullut potkupallourheilu lewiäisi maaseudullekin. Wiipurin ”Reippaan” potkupallo joukkue 1 oli auliisti noudattanut kutsua saapua opettamaan maalaisserkkuja tuossa pelissä. Se suoriutui kilpailusta, niinkuin oli odotettawaakin, helposti woittajana, saaden kauniin pokaalin muistoksi wierailusta.

Mutta on ihmeteltäwää, että taawettilaiset kykeniwät asettamaan jo 2 joukkuetta, jotka jo oliwat niin pitkälle harjaantuneet, että uskalsiwat ottaa osaa kilpailuun. Taawettilaisten joukkue 1 jäi kilpailuissa toiseksi woitettuaan ensin kowan ja kunnon ottelun jälkeen Kaipiaisten joukkueen.

Erittäin on merkille pantawa sekä taawettilaisten että etenkin Kaipiaisten joukkueen kestäwyys ja juoksutaito, mutta sen minkä he siinä woittiwat wiipurilaisilta sen he menettiwät sitten kaksinkerroin pallon käsittelyssä, joka ”Reippaan” joukkueella oli jotenkin hywä. Olen warma siitä, että kun ”Reipas” ensi kerran wierailee Taawetissa, se saa kokea kowaa wastarintaa, sillä näkyi miesten kaswoista, että innostusta tuohon urheilunhaaraan on; ja niinhän se on, että tuo peli ei waadi muuta kuin ahkeraa harjoitusta.

Tulos on seuraawa edellisista kilpailuista: Kaipiaisten joukkue woitti Taawettilaisten joukkueen 1 maalilla 0 wastaan. ”Reipas” woitti Taawetti 1 5 maalilla 1 wastaan. Sekä toisessa kierroksessa: Reipas Kaipiaisten joukkueen 2 maalilla 1 wastaan sekä Taawetti 1 Kaipiaisten joukkueen 1 maalilla 0 wastaan, joten Kaipiaisten joukkue jäi kolmannelle sijalle, saaden muistoksi siewän pokaalin.

Erotuomarina toimi polyteknikko Niilo Puhakka.

Nimim. Innostunut

Pallonahan menekki (Vaasa 11.12.1906)

(Vaasa-lehti kertoo jalkapallojen valmistukseen käytetyn naudannahan menekistä Englannissa.)

Niitä näitä. Pallonahan menekki.

Vaasa no 141, 11.12.1906

Pallonahan menekki. Wuosittain käytetään Englannissa enemmän kuin 50 tonnia nahkaa jalkapallojen walmistamiseen. Noin 1,500 naudan nahkat wuodessa pallojen kuoriksi. Jalkapalloleikki ruumista kaunistawana ja erittäinkin raajoja kehittäwänä urheiluna alkaa woittaa alaa Suomessakin.

Jalkapallokilpailut ensi kesänä (US 30.3.1906)

(Wiipurin jalkapallonystäwät on haastanut helsinkiläisen Unitaksen otteluun seuraavana kesänä. Unitas valmistautuu otteluun Amerikassa ja Englannissa jalkapallokilpailuihin osaa ottaneen taiteilija A. B. Chorinin johdolla.)

Urheilun alalta. Jalkapallokilpailut.

Uusi Suometar no 74, 30.3.1906

Jalkapallokilpailut. Kuten jo aikaisemmin olemme maininneet, haastattiwat Wiipurin jalkapallonystäwät, jotka menestyksellä owat kilpailleet Pietarin jalkapalloseurueitten kanssa, wiime helmikuussa täkäläisen urheiluseuran ”Unitaksen” ensi kesänä kisasille jalkapallourheilussa. Mainittua urheilualaa ei sanottawasti tätä ennen ole Suomessa harjoitettu, ja wielä wähemmän on siinä kilpailtu. Ainoa seura, jonka ohjelmistossa se tätä ennen jo kauwemman aikaa on ollut, on Helsingin atleettiklubi. – Nyt on ”Unitas” haasteen hywäksynyt ja määrännyt kilpailut tapahtuwiksi täällä Helsingissä ensi toukokuun lopulla tahi heti kesäkuun alussa.

Urheiluseura ”Unitas” on walinnut jäsenensä joukosta erityisen jalkapallojoukkueen, jonka opastuksesta ja harjottamisesta pitää huolta taiteilija A. B. Chorin. Hra Chorin on ennemmin innolla ottanut osaa suuriin jalkapallokilpailuihin niin hywin Amerikassa kuin Englannissa ja on näin ollen ehken etewin tämän urheilualan edustaja maassamme. Sitä paitsi on eräs etewä englantilainen jalkapallourheilja, joka tilapäisesti oleksii kaupungissamme, luwannut hänelle apuaan.

Toiwomme, että mainitut kilpailut, ollen ensimäiset laatuaan maassamme, suoritetaan jo toukokuussa, jotta lukuisat koululaisemme olisiwat tilaisuudessa näkemään ja oppimaan tätä ulkomailla niin suurta suosiota saawuttanutta urheilua.

Unitaksen jalkapallokilpailut (TS 23.10.1906)

(Raportti Helsingin Kaisaniemessä järjestetystä jalkapalloturnauksesta lokakuussa 1906.)

Urheilun alalta. Unitaksen jalkapallokilpailut.

Turun Sanomat no 543, 23.10.1906

Unitaksen jalkapallokilpailut. Jo kahtena wiimeksi kuluneena pyhänä on Helsingissä Kaisaniemen kentällä kisailtu Unitas-seuran pokaalista jalkapallopelissä. Waikka tämä urheilulaji wasta tänä kesänä on löytänyt tiensä maamme pääkaupunkiin, on se temmannut mukaansa siellä melkeinpä kaikki urheilua harrastawat nuoret.

Innostuksella on lukuisa katsojajoukko seurannut näitä kilpailuja, joissa mainion kauniit potkut ja mitä koomillisimmat situationit owat saaneet milloin innostuneita aploodeja milloin sydämellisintä naurua osakseen.

Mainitkaamme ainoastaan kaikessa lyhykäisyydessään näiden kilpailujen tähän astiset kohtalot. Polyteknikot, jotka tähän astisissa kilpailuissa owat olleet ehdottomasti etewimmät, woittiwat ensimäisissä kilpailuissa Uuden Ruotsalaisen Oppilaitoksen urheilijat sekä nyt wiime torstaina Unitaksen potkijat. Herkuleksen ja Uuden Oppilaitoksen urheilijoiden wälisissä uusintakilpailuissa wiime perjantaina woittiwat jälkimäiset, joilla siis on yksi woitto ja yksi häwiö. Ratkaisematta jäi Unitaksen ja Herkuleksen wälit.

Wiime lauwantaina oliwat ensimäiset kisat turkulaisten parhaiden potkijoiden ja polyteknikkojen wälillä. Olisi kyllä odottanut, että polyteknikot olisiwat kunnostaneet itsensä edes wähänkin paremmin. Anteeksiantamattoman usein he antoiwat pallon käsistään, tai oikeammin jaloistaan, ja yhteispelistä hyökkääjien wälillä, jota tähänasti oli totuttu pitämään mitä parhaimpana, ei eilen huomannut juuri jälkiäkään. Nautinnolla sitäwastoin katseli turkulaisten mainioita potkuja sekä kerrassaan ihmeteltäwää taitoa pallonkuljetuksessa ja lähetyksessä. Pelin toisella puoliskolla saiwat turkulaiset kaksi woittoa, joista toisen warsin etewällä rangaistuspotkulla. - Hels. San.

*

Sunnuntain kilpailuissa woitti Herkules 2 kertaa Turun suomal. joukkueen, jotawastoin jälkimäiset eiwät saaneet yhtään woittoa. Ruotsalaiset turkulaiset saiwat polyteekkareista yhden woiton kahta tappiota wastaan. Suomalaiset turkulaiset ja Unitas saiwat kumpikin yhden maalin ja Unitas woitti 2 kertaa Uuden ruots. oppilaitoksen joukkueen saamatta yhtään tappiota.

Urheiluskandaali (US 27.11.1908)

Urheiluskandaali

Uusi Suometar no 275, 27.11.1908

Urheiluskandaali. Wiime sunnuntaina oli Göteborgissa jalkapallo-ottelu Göteborgilaisen Kamraterna-seuran ja köpenhaminalaisen Bolklubben 93-seuran joukkueiden kesken. Tuomarina oli eräs tanskalainen tukkukauppias, joka Ruotsin lehtien mukaan käyttäytyi aiwan sopimattomasti, niin että yleisö huudoin waati häntä poistumaan kentältä.

Ottelu tapahtui muuten kowassa lumipyryssä eikä ratkaisua tullut – kummankin joukkueen saadessa 3 maalia.

Ruotsalaiset uhkaawat, että wast'edes ei tanskalaisia palkintotuomareita suwaita Göteborgissa. On tunnettua, että tanskalaisten ja ruotsalaisten wälit urheiluasioissa eiwät ole parhaimpia.

Mitä urheilu maksaa englantilaisille (US 10.8.1906)

Mitä urheilu maksaa englantilaisille.

(”Die Wochen” mukaan.)

Uusi Suometar no 182, 10.8.1906

Englanti on eittämättä urheilujen kotimaa. Ja sitä se on ollut ammoisista ajoista saakka. Niinkuin englantilaiset ylpeilewät iki-wanhasta sukuperästään, niin woi monet woimailuleikitkin Englannissa wiitata historialliseen muinaisuuteensa. Woipa sanoa: monet urheilulajit owat puhtaampia englantilaisia kuin englantilaiset itse, koska ne wieät ole koskaan kulkeneet Kanaalin poikki, waan itse Englannissa syntyneet ja kehittyneet. Tosin on koetettu wäittää, että esim. kriketti ja jalkapallopeli owat tulleet muinaisilta roomalaisilta Englantiin, mutta uutterien tutkimusten kautta on päästy täysin wakuutetuksi siitä perin tärkeästä seikasta, että maailma saa näistäkin miehekkäistä leikeistä kiittää yksinomaan John Bullia. Waan nämä leikit eiwät suinkaan ole ainoat, joiden synnyn John Bull woi lukea ansiokseen. Niitä woisi luetella wielä suuren joukon. On myös paljon urheilulajeja, jotka kyllä aikoinaan owat ulkoapäin tulleet, mutta nyt jo täysin Englannissa kotiutuneet. Ja kaikilla niillä on harrastajansa ja kannattajansa. Englannissa on lukemattomia erilaisia ja eri nimisiä urheiluklubeja, jotka tarjoawat jokaiselle tilaisuuden harjottaa sitä urheilua, mikä häntä enin miellyttää. Jos jätetään lukuunottamatta kaikkein wähäwaraisimmat, onkin Englannissa hywin wähän ihmisiä, jotka eiwät kuulu mihinkään urheilu-yhdistykseen.

Mikä sija urheilulla on Englannin kansan elämässä, woi parhaiden käsittää, kun tarkastelee asiaa rahalliselta puolelta. On tunnettua että useat Englannin kaupungit yksinomaan eläwät urheilusta. Yksi sellainen on Newmarketin kaupunki, joka ammoisista ajoista saakka on ollut kuuluisa kilpa-ajoradoistaan. Wielä tunnetumpi ja käytetympi kilpa-ajopaikka on Doncaster, jolla on wuosittain kilparadoistaan noin 2 miljoonan markan tulot*). Epsonin kaupungilla on yhtä suuret tulot n.s. Derby-kilpailuissa, jotka joka wuosi houkuttelewat kaupunkiin tuhansia katselijoita. Heneley-on-Thames saa hywinwoinnistaan kiittää wesiurheilua. Kesän kahtena sountikilpailuwiikkona kaswaa kaupungin 5,000:een nousewa wäkiluku äkkiä 30,000:een, ja yksistään warsinaisina kilpailupäiwinä jättäwät wieraat pieneen, kaupunkiin noin miljoonan markan pääoman. Mutta wielä paremmat tulot saa Wight-saarella sijaitsewa Cowas metsästys-urheilusta, jonka tärkeimpiä koko maata käsittäwiä keskuksia se on, sillä sinne tuowat urheilijat wuosittain noin 10 miljoonaa markkaa.

Hywin suosittu Englannissa on eräs palloleikki, jota sanotaan golf-peliksi. Tämän leikin harrastajia warten on Brittein saariwaltiossa noin 1900 yhdistystä, joissa kaikkiaan on noin 400,000 jäsentä. Näillä klubeilla on tawallisesti suurenmoiset pääomat kiinnitetyt leikkikenttiin (golf links). Niinpä North Beswidin golf-klubin wime wuonna rakennuttama kenttä tuli maksamaan 120,000 markkaa. Erään toisen klubin kustannukset nousiwat 400,000; käyttipä eräs kaupunginwaltuustokin wiime wuonna 240,000 markkaa samaan takroitukseen. Klubien warallisuussuhteet owat tietenkin hywin erilaiset. Mutta woidaan sanoa, että golfklubin perustamiseen tarwitaan noin 80,000 mk. Keskimäärin; siis nuo 1900 klubia edustawat ainakin 152 miljoonan pääomaa. Mutta tähän summaan ei ole wielä laskettu klubien ylläpitokustannuksia. Ainoastaan harwat yhdistykset tulewat wuoden kuluessa toimeen 20,000:lla markalla, tai sitä wähemmällä summalla, mutta on useita klubeja, jotka kuluttawat tuon summan, jopa kymmenkertaisesti. Jos lasketaan keskimääräiseksi 30,000 markkaa, joka summa todennäköisesti on aiwan alhainen, maksaa 1900 klubin ylläpito wuodessa 57 milj. markkaa. Nämä suunnattomat summat kerätään jäsenmaksuista y.m. Tuloista, kuten wirkistyslaitosten woitoista j.n.e. Keskimäärinen jäsenmaksu on 6 guineaa (126 mk.) wuodessa. Mutta 300 mkaa wähemmällä ei säästäwäisinkään golfin pelaaja woi urheiluaan harjottaa, sillä jäsenmaksujen ohessa täytyy häenn uhrata wielä suuret summat leikkiwälineiden, mailojen, pallojen y.m. hankkimiseen.

Niin suuria kustannuksia kuin golf-pallo, ei jalkapallo tuota yksityisille harrastajille. Sillä jalkapallo ollen erinomaisen jännittäwää, houkuttelee lukemattomat määrät katselijoita kilpailutilaisuuksiin, ja ne ne owat, jotka tuowat suurimmat tulot jalkapallo-klubeille. Jalkapallo-klubien luku Englannissa on usein tuhansin laskettawa, sillä tuskinpa lienee Englannissa kylää, jossa ei ole tällaista yhdistystä. Ja kun ne wuosittain lähettäwät edustajansa kamppailemaan kuuluisasta ”The English Cup”-palkinnosta, pidetään tätä kansallisena merkkitapauksena. Näiden kilpailujen, ”footballmatch”, aikana on rautateillä sellainen tungos, että tawallisten ihmisten ei tarwitse yrittääkään matkalle. Kilpailut pidetään Lontoon kristallipalatsissa, jonka tällöin täyttää noin 820,000 katselijaa. On sanomatta selwää, että jo se summa, jonka moinen joukko tuottaa pääsymaksuina, on suunnaton.

Parhaiden järjestynyt urheiluyhdyskunta on kriketti-yhdistys. Paitsi lukemattomia haaraklubeja ympäri maata, on jokaisella maakunnalla suuri pääklubi, joka edustaa koko aluetta ja järjestää n.s. ”County-krikettiklubien” wäliset kilpailut, jossa tawallisesti on miljoonien nousewa katselijakunta. Kriketti onkin kesäurheiluna saawuttanut miltei suuremman suosion, kuin jalkapallo, jota harjotetaan talwisin. Countyklubien tulot owat tawallisesti noin 1,25 miljoonaa kesässä, mutta saattaa tuo summa erikoistapauksissa nousta wieläkin suuremmaksi. Niinpä, kun muutama wuosi takaperin Oxfordissa opiskelewa nuori indialainen prinssi Ronjit-Sinliji[?] kohosi maan mestarikriketteriksi, hyötyiwät ne klubit, joissa hän pelasi, suunnattomasti. Itse hän ei ottanut mitään tuloja pelaamisestaan, mutta kun hän kirjoitti kirjan kriketin pelaamisesta, saawutti se sellaisen suunnattoman menekin, että se tuotti hänelle tuon siewän summan 140,000 mkaa.

Kouluissa ja yliopistoissa harjotetaan innolla urheiluja. Yliopisto urheiluista owat tunnetuimmat joka wuosi pääsiäisen edellä pidettäwät Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen wäliset soutukilpailut, joita katsomaan tuhannet englantilaiset, warallisuuteen katsomatta, joka wuosi tekewät pyhiinwaelluksen Thamesin rannalle Putneyn ja Mortlaken wälille. Warustukset niitä kahtakymmentä minuuttia warten, joiden aikana kilpailut tapahtuwat, owat suuremmoiset. Wäitetään, että jokaisen yksityisen soutajan jokikinen aironweto, tuosta 16-miehisestä waliojoukosta maksaa noin 2 markkaa; lienewät kalleimpia aironwetoja tässä matosessa maailmassa. Kilpailukustannusten sowittamiseksi on kummassakin yliopistossa erikoiset rahastot; mutta siitä huolimatta täytyy jokaisen Oxfordin ja Cambridgen ylioppilaan urheiluihin osaa ottaakseen – ja mitäpä warten Roomaan, jollei paawia katsomaan – uhrata wuosittain wähintäin 300–400 mk.

Melkein uskomattomilta woinewat yllä esitetyt numerot monesta näyttää, mutta sittenkin ne owat toden mukaiset. Ja tuhlaawathan muutkin kansat eri tarkoituksiin summia, jotka wetäwät wertoja niille uhrauksille, joita englantilaiset tekewät urheilun eteen. Ajatelkaammepa wain, että meidän pieni Suomen kansan uhraa kymmeniin miljooniin nousewan summan wuosittain alkoholismin alttarille. Kumpikohan olisi hyödyllisempää: käyttää nuo warat urheilun edistämiseksi wai juoppuiden kirouksen ylläpitämiseksi maassamme? Asia on wastaamattakin selwä. Urheilulla on ja on olewa aina huomattawa merkitys, ei ainoastaan nuorison luonteen kehittämisessä, waan kokonaisten kansojen fyysillisessä ja psyykillisessä elämässä, sillä urheilu on omiaan sinnistämään[?] tapoja, kaswattamaan harjottajissaan rohkeutta, woimaa, työkykyä, kestäwyyttä, tekemään mielen iloiseksi, reippaaksi, ruumiin terweeksi, käytöksen wapaaksi ja kohteliaaksi.

*) Kaikki kirjoituksessa esiintywät rahamäärät owat Saksan markoissa määrätyt. (Rmk. = 1:25 Smk.)

Mikä on amerikalaisen ja englantilaisen jalkapallon erotus (HS 20.11.1910)

Mikä on amerikalaisen ja englantilaisen jalkapallon erotus.

Helsingin Sanomat no 269, 20.11.1910

Mikä on amerikalaisen ja englantilaisen jalkapallon erotus. Eräässä jalkapallo-ottelussa Amerikassa kysyi eräs katsoja toiselta: Mikä on amerikalaisen jalkapallopelin ja englantilaisen liittojalkapallopelin erotus. Toinen wastasi: ”Jos liitojalkapallopelissä ei onnistuta palloon, potkaistaan tai tyrkitään wastapelaajaa, mutta ellei amerikalaisessa jalkapallossa osuta potkaisemaan wastapelaajaa, niin potkaistaan palloa”.

Sunnuntainen jalkapallo-ottelu (US 22.9.1908)

Urheilun alalta. Sunnuntainen jalkapallo-ottelu.
Uusi Suometar no 218, 22.09.1908

Sunnuntainen jalkapallo-ottelu.

Ottelun Ruotsin ja Suomen jalkapalloliittojen wälillä tyhjiinmentyä kolerapelon tähden, järjesti jalkapalloliitto wiime sunnuntaina kilpailun tai näytöksen jalkapallopelissä ottelua warten kootun joukkueen ja Helsingin Jalkapalloklubin kesken. Yhdistetyn joukkueen paras pelaaja G. W. Easton ei kuitenkaan ollut tätä ottelua warten saapunut tänne Wiipurista, missä hän asuu.

Ottelusta odotettiin jotain erikoista. Jalkapalloklubin joukkueen tiedettiin warmasti olewan mitä parhaimmassa kunnossa koko kesän harjoiteltuaan. Yhdistetyn joukkueen pelaajain nimet taas takasiwat, että tämäkin joukkue on ensiluokkainen. K:lo 2,10 puhalsi erotuomasi J. Blenner pelin alkamaan. Pallo oli alusta alkaen melkein yhtä paljon kummallakin puolella. Yhdistetyn joukkueen ryntääjäketjun, etenkin wasemman siwustan yhteispeli oli hywä. Puolustajat toimittiwat myös tehtäwänsä moitteettomasti. Jalkapalloklubin ryntääjät eiwät paljoa mahtaneet wastapuolueen puolustajia wastaan. Warsinkin heidän oikea siwustansa oli saamaton. Puolustajat ja apupuolustajat sitä wastoin tekiwät mitä tehtäwissä oli yliwoimaa wastaan. Palloklubin maaliwahti oli kuten ennenkin mainio. Ensimäinen puoliaika päättyi yhdistetyn joukkueen woittoon (3–0). Toisen puoliajan kuluessa jalkapalloklubilaiset laimeniwat laimenemistaan ja wastapuolue teki maalin toisensa jälestä. Lopputulos oli: yhdistetty joukkue woitti 11 maalilla 0 wastaan (3–0); (8–0). Liittojoukkueen jäsenet oliwat: Jansson (maaliwahti), Puhakka ja Eerikäinen (puolustajia), Bedman, Wiberg ja Hamara (apupuolustajia) sekä Ollus, Löfgren, Sandsund, Andersson ja Niska (ryntääjiä). Jalkapalloklubin joukkueen muodostiwat: Benkkower[?] (maaliwahti), Willamo ja Soinio (puolustajia), Smal, Wathén ja Toiwonen (apupuolustajia) sekä Tanner, Willamo, Saarikko, Tirkkonen ja Karjalainen (ryntääjiä).

Liittojoukkueen pukuna oli punanen. Suomen waakunan koristama pusero ja mustat polwihousut, Jalkapalloklubin: siniwalkoinen pusero ja mustat housut.

Tästä ottelusta päättäen olisiwat suomalaiset woineet menestyksellisesti otella ruotsalaisten kanssa.

Wäkiwaltainen jalkapalloleikki (Uusi Suometar)

Leikki, josta on leikki kaukana.

Uusi Suometar no 88, 18.4.1891

Leikki, josta on leikki kaukana. Englantilaisten suosituimpia leikkejä on jalkapallon potkiminen, mutta seuraawa tilasto osottaa, että tämä leikki on usein hywin waarallista ja rajua raakuuteen saakka. ”Pall Mall Gazette” on suurella huolella koonnut kaikki jalkapallon potkimisesta tapahtuneet tapaturmat, jotka tapahtuiwat syysk. 20 p:stä 1890 maalisk. 21 p:ään 1891, ja joista sanomalehdissä on ollut tieto. Tuolla ajalla on leikissä saanut 20 henkeä surmansa, 11:ltä katkennut käsiwarsi, 10:ltä solisluu, 24:ltä sääri. Yhdeltä halkesi pääkallo, yhdeltä puhkesi silmä, yhdeltä rutistui nenä, kahdelta sormet, j.n.e. Monesta tapaturmasta sitä paitsi ei tietysti ole tullut sanomalehdille tietoa.

---

Urheilun alalta.

Uusi Suometar no 109, 12.5.1895

Urheilun alalta. Lontoosta kirjoitetaan: Jalkapallo-kausi 1894–95 on päättynyt. Kuuden kuukauden peliaika osoittaa kaksikymmentä kuolemantapausta ja useampia satoja kowia loukkauksia. Kuitenkin lienee ainoastaan kymmenes osa todellisista tapaturmista ilmoitettu. Kuoleman tapaukset tulewat enimmäkseen siitä, että pelaajat sattuwat potkaisemaan toisiaan, mutta myös pallon sattumisesta, sydämen halwauksia liiallisesta kiihtymisestä j.n.e. Walitetaan myöskin sitä yhä yltywää tapaa, että riidanratkaisijoita hätyytetään tiilikiwillä, rautasauwoilla y.m., jos he eiwät osaa kaikkien mielisiksi riitaa ratkaista. Usein ottawat katsojatkin osaa tappeluun, jota paikalla olewa poliisi ei woi hillitä. Lontoossa on suuria liikkeitä, joihin otetaan palweluswäkeä wasta sitten kun owat luwanneet olla harjoittamatta jalkapallo-urheilua. Maanantai-aamuna owat pallon pelaajat tawallisesti kaikki käärittyinä ja köytettyinä.

---

Tapaturmia Englannissa.

Uusi Suometar no 48, 27.2.1896

Tapaturmia Englannissa. Wiime wuonna hukkui Englannissa 2,172 henkeä, ajaessaan hewosella menetti henkensä 1,054 ja rautatieonnettomuuksissa kuoli 820. Junain alle joutui 253 ja hewosten ja waunujen alle 372. Näistä numeroista näkyy, että rautatiet owat turwallisempia kuin hewosella ajaminen. Salama tappoi wiime wuoden kuluessa 15 henkeä, auringonpisto 41, 91 henkeä paleltui kuoliaaksi, 16 menetti henkensä jalkapallo- ja 3 krokettipelissä. 2,052 miestä ja 677 naista teki itsemurhan.

Jalkapallopelin historiaa (Työmies 30.7.1910)

Urheilu. Jalkapallopelin historiaa.
Työmies no 172, 30.7.1910

Niinkuin niin moni muu urheilu, polweutuu jalkapallopelikin suuresta urheilumaasta Englannista. Mutta warsinaisen pallopelin kehitystä woi seurata kauas kreikkalais-roomalaiseen muinaisaikaan. Niinpä jo kreikkalaista sotasankaria kuwaawassa Odysseiassa kerrotaan, että kuninkaan tytär Nansika ja hänen leikkitowerinsa leikkiwät "palloa". Ja wanhat kreikkalaiset harjoittiwat leikkiä, joka muistuttaa meidän aikaista "Rugby" (rajapallo" = peliä siinä, että toisen puolueen oli keinolla millä hywänsä saatettawa pallo rajan ylitse, jota toinen puolue puolusti.

Kreikkalaiset leikkiwät pienellä pallolla, jota wastoin roomalaiset käyttiwät suurta ilmalla täytettyä palloa, follista. Jo runoilija Martialis kehotti eräässä epigrammissaan sekä wanhoja että nuoria leikkimään "follista". "Follis" oli, mikäli tiedetään ilmaa täyteen puhallettu sian rakko eikä sentähden sopinut käsipalloksi. Luultawaa on sentähden, että jalkapallopeli polweutuu follis-leikistä. Kun roomalaiset Julius Caesarin johtamina walloittiwat Englannin, toiwat he pelin mukanaan, ja kun heidät ajettiin pois maasta, pysyi se elossa kelttiläisten ja anglosaksien keskuudessa.

Useat kertomukset wahwistawat otaksuman jalkapallopelin pitkästä ijästä. M. m. kerrotaan, että Chester-kylässä kerran leikittiin jalkapalloa erään tanskalaisen ruumista irtilyöty pää pallona. Tämä tapahtui otaksuttawasti tanskalaisten suuren werilöylyn aikana wuonna 1,002. Derbyssä pelattiin myös laskiaisena jalkapalloa roomalaisista 3:lla wousisadalla saawutetun woiton muistoksi.

Älköön kuitenkaan luultako, että silloisella ja nykyisellä jalkapallopelillä olisi paljoakaan yhtäläisyyttä. Rajoitettuja kenttiä ei tunnettu. - Maalina saattoi olla lampi, aita t. m. s. ja tawallisesti oli sangen pitkä matka maalien wälillä. Kaikkia mahdollisia keinoja sai käyttää wastustajan woittamiseksi. Itsestään on selwää, että mitään kiinteitä sääntöjä ei ollut ja leikkijäin taktillisesta sijoituksesta ei ollut puhetta. Joka mies ryntäsi wihollista wastaan pakoittaakseen pallon hänen rajalleen.

13 ja 14 wuosisadalla on peli niin lewinnyttä Lontoossa, että kuningas Edward II wuonna 1314 rauhallisten kauppamiesten kehoituksesta julistaa jalkapallopelin, jota pidettiin huonona ja waarallisena urheiluna, ehdottomasti kielletyksi.

Wuonna 1349 puhutaan jalkapallopelistä nykyistä nimitystä käyttäen eräässä Edward III:nen käskykirjeessä, jossa peli kielletään, koska se ei anna nuorille miehillä aikaa ampumisen harjoittamiseen. Kielto ei liene paljon auttanut, koska 40 wuotta myöhemmin Richard II wuorostaan kieltää harjoittamasta "jalkapalloa ja muita samanlaisia luwattomia ja alhaisia leikkejä". Saman kiellon uudisti Henri IV wuonna 1401; joten näyttää siltä, että eiwät aikaisemmat olleet kyllin tehoawia, ja todellisuudessa oliwat kaikki estämiskeinot tehottomia sekä Englannissa että Skotlannissa. Wiimeksi mainitussa maassa kielsi Jaakko III wuonna 1457 wielä ankarimmin jalkapallopelin, mutta wuonna 1491 täytyi hänen seuraajansa uudistaa kielto, kuitenkin samalla menestyksellä.

Senaikainen leikki, jota mitkään säännöt eiwät sitoneet ja jossa kaikin keinoin - aseita ei toki saanut käyttää - oli koetettawa woittaa, oli itsestään ymmärrettäwästi raakaa eikä suinkaan waaratonta hengelle ja ruumiille. Wanhoista kreiwikuntain tuomioistuinten pöytäkirjoista näkyykin, että usein oli peli sangen kuumaa.

Wuonna 1602 julkaisi eräs Carew-niminen mies "Cornwallin kuwauksen", jossa ensimäiseksi on tawattu seuraawa puolueeton kuwaus leikistä.

"Minä en oikein tiedä onko minun ylistettäwä leikkiä siinä waadittawan miehuuden takia tai moitittawa sitä niiden wahinkojen takia, joita se saa aikaan, sillä joskin se toiselta puolelta kehittää ja wahwistaa leikkijäin jäseniä ja kaswattaa rohkeutta katsoa wihollista suoraan silmiin, niin on sillä monta huonoakin puolta, ja kun ottelu on loppunut, niin woit nähdä leikkijäin laahustawan kotiinsa kuin saapusiwat he sotakentältä, werisin kaswoin, loukatuin jaloin ja jäsenin, mutta siitä huolimatta ei koskaan turwauduta oikeuteen - -".

Carew'in kuwauksesta saa jälleen todistuksen siitä, että silloinen jalkapalloleikki tuskin oli wain ajanwiettoa tai urheilua, kuten se nykyään on.

Puritaanien ollessa wallassa 17:nen wuosisadan keskiwaiheilla rakennettiin jalkapallopelin harjoittamista wastaan monta estettä. Erään kummallisen, "kaikkien Englannin kuningaskunnassa kiertelewien paheiden anatomia" nimisen kirjan tekijä ilmaisee selwästi oman ja uskonkannattajiensa mielipiteen jalkapallosta kutsumalla sitä "saatanalliseksi urheiluksi" samalla nimittäen kortit- ja noppapelejä wain "hullutuksiksi". Muuten kuwaa sama mies, joka kaikessa uskottomuudessaan näkyy olleen "pirmaurheiluin" ihailija, erittäin luonteenomaisesti leikkiä.

Eräs sen ajan kuninkaita, Jaakko I, ei myöskään arwostele jalkapalloa kowinkaan suosiwasti. Jossain pikkukirjasessa antaa hän joukon neuwoja pojalleen ja kehoittaa häntä harrastamaan kaikkia urheiluja paitsi jalkapalloa, "joka pikemmin wahingoittaa kuin kehittää jäseniä".

Wieläpä itse Shakespearen runoudessa kerrotaan jalkapallopelistä, nimittäin "Erehdysten komedian" toisessa näytöksessä.

Olemme jo maininneet, että puritaanisen hallituksen aikana jalkapallo jonkun werran menetti mainettaan, ja wuodesta 1660 alkaen wäheni leikin harjoittaminen hitaasti, mutta warmasti aikaihmisten keskuudessa, jotawastoin koulunuorison keskuudessa se yhä pysyi elossa.

18:nen wuosisadan lopussa ja 19:nen wuosisadan alussa leikittiin jalkapalloa Englannissa wain siellä täällä, mutta se ei kuollut koskaan. Ja wuosien 1840 ja 1860 wälisenä aikana joutui se jälleen tutuksi suurelle yleisölle suurten sisäoppikoulujen kautta, joissa leikki jossain muodossa oli säilynyt. Yhtäläisiä pelisääntöjä ei kuitenkaan ollut ja leikki waihteli suuresti eri kouluissa, niin että ottelut koulujen wälillä eiwät woineet tulla kysymykseen.

Kouluista päässeet opettiwat leikin niillä seuduin, jonne asettuiwat asumaan tai yhdistyiwät n. k. "old boyseluheihin", joita nimitettiin entisten koulujen mukaan; niin löytyi "old Etoniaus", jotka oliwat Eton-kouluista päässeitä, "old Rugbeiaus" Rugbyn ja "old Charthusiaus" Charterhousen koulusta päässeitä j. n. e. Jo w. 1855 leikittiin jalkapalloa Cambridgen yliopistossa, ja w. 1857 perustettiin Sheffieldissa seura, joka elää wieläkin. Wuosina 1858 ja 1859 luotiin Blackheathin ja Richmondin seurat, jotka tänäkin päiwänä owat olemassa. Seurojen wälisiä otteluita oli kuitenkin mahdoton toimia, sillä pelisäännöt oliwat aiwan erilaiset. Kukin seura harjoitti sitä leikkiä, jota oli leikitty siinä koulussa, jonka entisiä oppilaita heidän jäsenensä oliwat.

Niin otettiin wuonna 1863 ensimäinen askel jalkapallojärjestöä kohti, Lontoon klubien koettaessa saada aikaan samat säännöt kaikille pelaajille. Tässä onnistuttiinkin ja laadittiin säännöt, jotka m. m. salliwat pelaajan juoksewan pallo kädessään ja myös oli sallittu jalan asettaminen pallo käsistään juoksewan pelaajan eteen. Täten muistutti leikki sangen paljon nykyistä "Rugby"-peliä. Samaan aikaan pitiwät kuitenkin Etonin, Harrowin ja Westminesterin ja Charterhousen "old boys"-klubit Cambridgessä kokouksen, jossa laadittiin toiset säännöt, jotka kielsiwät juoksemisen pallo mukana ja "jalan eteenasettamisen" j. n. e.

Seuraawa askel oli Lontoon Cambridgen kokousten edustajain kokous, jossa walmistettiin kolmannet, lähinnä Cambridgessä laadittuja muistuttawat säännöt. Samalla perustettiin "The Englisch Football-Association (Englannin jalkapalloliitto)", joka sittemmin on johtanut leikkiä Englannissa, ja jonka sääntöjä kaikki muut maat owat seuranneet. Uusia sääntöjä ei tosin hywäksytty yksimielisesti, sillä osa klubeja kannatti aikaisemmin Lontoon kokouksessa hywäksyttyjä sääntöjä ja nämät perustiwat myöhemmin (1871) "The Rugby Football-Unionin".

Tästä alkaen kaswaa "Association" jalkapallopeli waltawasti. Kaikkialla perustetaan seuroja, ja alapiirejä usein satoihin nousewine seuroineen ilmestyy toinen toisensa perään. W. 1872 toistellaan ensimäinen kansainwälinen ottelu Englannin ja Skotlannin wäillä ja pian joutuwat Wales ja Irlanti mukaan. Ensimäinen kilpailu Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen wälillä tapahui pelikautena 1873-1874. Tänä päiwänä on "Association"-jalkapallopeli Isobritannian, niin uskaltaapa sanoa, koko maailman lewinnein leikki. Ainoastaan Englannissa on wähintäin 10,000 seuraa, joiden jäseninä on useita satoja tuhansia pelaajia, ja seurojen ulkopuolella löytyy lukematon joukko toisia, jotka harrastawat jalkapallopeliä.

Wiime sunnuntaiset jalkapallokilpailut (TS 29.10.1907)

Urheilun alalta. Wiime sunnuntaiset jalkapallokilpailut.
Turun Sanomat no 845, 29.10.1907

Polyteknikkojen joukkue suoriutunut woittajana.

Wiime sunnuntaiksi, t. k. 27 pksi, oliwat Turun Urheilunystäwät hommanneet jännittäwät jalkapallokilpailut helsinkiläisen ja kahden turkulaisen joukkueen wälillä tapahtuwiksi. Ensimäinen ottelu oli ilmotettu suoritettawaksi puoli 10 a. p. Aamulla oli ilma perin kolkkoa. Taiwas oli paksujen pilwien peitossa, joten ei woinut olla warma siitä, tulisiko sade. Tästä huolimatta alkoi wäkeä kuitenkin wähitellen kerääntyä Urheilukentälle, missä kilpailijoista jo muutamat harjotteliwat, siten nöyristääkseen jäseniään alkawaa kilpailua warten, polyteknikot punakeltaisessa, Turun Urheilunystäwien jalkapallo-osasto walkoisessa puwussaan. Jo oli kello puoli 10. Täys'lukuisena saapuiwat kilpailijat kentälle ja kunkin asetuttua paikalleen soi palkintotuomarin pilli merkiksi pelin alkamisesta. Heti wiewät polyteknikot pallon kentän toiseen päähän lähelle wastustajiensa porttia. Turkulaiset pelaajat näyttäwät ensin hämmästywän, mutta sittemmin alkawat saada malttinsa takaisin. Peli alkaa käydä hieman tasaisemmaksi. Kuitenkin näyttää turkulaisilla olewan kowa työ pidättäessään polyteknikkoja portiltaan.

Punakeltasten päät näyttäwät olewan merkillisiä kappaleita. Oikein ihmewälineitä pallon suunnan muuttajina. Pallo tulee ilmassa. Sitä wastaanottamaan menee sekä polyteknikkopelaaja että pallo-osaston mies, edellinen tulee pallon tulosuunnasta, jälkimmäinen päinwastaiselta puolelta. Turkulainen luulee, että polyteknikko ottaa pallon eteensä sitä sitten kuljettaakseen tai jaloillaan lähettääkseen sen wieruskumppanilleen. Mutta ei! Hänellä on wastustajan lähetessä tullut toinen tuuma mieleen. Ei päästäkään hän palloa tällä kertaa maahan asti, josta wastustaja mahdollisesti woisi sotkea sen häneltä pois, waan päällään ottaa hän wastaan pallon samalla taiwuttaen päätään wähäsen kentä ”centrumia” päin, kimmahtaen lentää pallo kaaressa kentän poikki määrätyn punakeltasen eteen, joka taas puolestaan jatkaa sen menoa, milloin epäonnistuen, milloin taas onnistuen. Ei woi sentään myöskään sanoa, ettei turkulaiset olisi näitä päätemppuja taitaneet tehdä, oiwallisia oli monasti heidänkin liikkeensä, polyteknikkojen waan harkitumpia.

Järjestys polyteknikkojen riweissä oli myös hieman erilainen kuin mitä turkulaiset owat tottuneet näkemään. Heillä nät oliwat ”pakkarit” melkein aina keskellä kenttää, joten palloa ei woinut pelata heidän takanaan olematta ”of side”. Tämä kyllä olisi woinut tapahtua, jos pallo-osaston joku hyökkääjistä olisi ollut erinomainen juoksija ja ”pakkarien” etupuolelta kulettaessaan yksinpalloa heidän taakseen olisi woittanut ”pakkarit” juoksussa ja siten wienyt pallon yksinään wastustajien porttiin. Minkäänlainen ”passaus” ei siis woinut tulla kysymykseen, koska peli olisi silloin ollut ”of side”. Jonkun kerran näkyi pallo-osaston hyökkääjillä olewankin tilaisuus kuljetukseen, mutta kun etumainen mies oli saanut pallon ”passauksen” kautta, eli, että joku saman joukkueen pelaajista ensin oli lennättänyt pallon edellämainitulle etumaiselle polyteknikkojen ”pakkarien” ohi, niin soi palkintotuomarin pilli keskeytykseksi, sillä seuraus olisi ollut, waikka pallo olisikin mennyt portista, ”of side”.

Ensi puolituntisen aikana onnistuiwat polyteknikot saada 2 maalia, jälkimmäisenä puolena tuntina jälleen 2. Yksi heidän saawuttamistaan maaleista oli sentään luettawa erään wastustajan omaan joukkoon kuuluwan pelaajan wiaksi eikä polyteknikkojen ansioksi, sillä mainittu pelaaja käänsi pallon suunnan seljällään omaan porttiin kaikessa waromattomuudessaan. Tuloksena kilpailuista oli siis: polyteknikkojen joukkue voitti 4 maalilla 0 tappiota wastaan.

Kilpailujen loputtua kohottiwat polyteknikot keskuudessaan eläköön-huudon Turun Urheilunystäwille, jonka jälkeen Turun Urheilunystäwien jalkapallo-osasto taas kohotti ilmoille huudon: ”eläköön polyteknikkojen jalkapallojoukkue, eläköön”! Tämän jälkeen hajaantuiwat katsojat niinkuin kilpailijatkin kukin tahoilleen jälleen klo 1 kerääntyäkseen kentälle, jolloin tuli alkaa ottelu polyteknikkojen jalkapallojoukkueen ja Turun Jalkapalloseuran kesken.

Kellon näyttäessä yhtä olikin Urheilupuistoon keräytynyt sankka parwi katsojia taen aamupäiwäisen katsojajoukon. Oliwat jo heränneet sywästä, suloisesta pyhäpäiwän-unestaan. – Taas astui kentälle kaksi uljasta joukkuetta: polyteknikot uudelleen sekä Turun Jalkapalloseura. Jo edeltäpäin saattoi aawistaa kuinka tämäkin kilpailu tulisi päättymään. Tietystikin Jalkapalloseuran häwiöllä, mutta ei niin moninkertaisella luultu sen kumminkaan, kun se kumminkin käwi. Alussa näyttiwät Jalkapalloseuran pelaajat miehuuttaan wieden pallon aina wastustajiensa portille saakka siellä ryhtyen tuimaan otteluun. Mutta tämä oli waan alkua peliin. Polyteknikot alottawat nyt puolestaan pelin. Eipä kowinkaan kauan niin saawuttawat he jo maalin ja joku minuutti wäliä toisen ja kolmannenkin. Yleisö alkoi arwella, että kai jalkapalloseuralaiset toisena aikapuoliskonakin – sillä puolta jo waihdettiin – häwiäwät yhtämonta kertaa kuin edellisenäkin, koska kerran häwiämään rupesiwat. Mutta eipäs waankaan! Sitkeästi pitiwät he puoliaan torjuen pahimmatkin hyökkäykset kunnes polyteknikkojen onnistui saawuttaa wielä neljäskin maali. Kaikista liikkeistä päättäen näytti Jalkapalloseura olewan yhteispelin suhteen etewämpi jalkapallo-osastoa, joskaan ei sen onnistunut torjua polyteknikkojen maali-sadetta paremmin kuin jalkapallo-osastonkaan. Polyteknikkojen oman lausunnon mukaan kuuluu heillä sentään olleen enemmän wastusta jalkapallo-osaston pelaajista kuin jalkapalloseuran pelaajista, waikkakin jälkimäiset jossain suhteessa oliwat paremmat edellisiä. Olisi siis – tässä wäliin sanottuna – hauska nähdä peliä Turun Jalkapallo seuran ja Turun Urheilunystäwien jalkapallo-osaston wälillä, sillä waikea on ratkaista kumpi woittajana suoriutuu.

– Lopputuloksena siis sunnuntaisista kilpailuista on, että polyteknikkojen jalkapallojoukkue niitti tällä Turun matkallaan kokonaista 8 woittoa eikä yhtään tappiota, saawuttaen neljä woittoa kummastakin wastustaja-joukkueestaan. – Lopuksi kohotamme polyteknikkojen jalkapalloseuralle kolminkertaisen eläköön-huudon, joka joukkue nykyään ehdottomasti on Suomen etewin jalkapallojoukkue. Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Jalkapallourheilu (HS 30.5.1909)

Jalkapallourheilu.
Helsingin Sanomat no 122, 30.5.1909

Niin oudolta kuin se meistä suomalaisista tuntuukin, on jalkapallourheilu wanhimpia ulkoilmaurheiluja. Wäitetäänpä jo muinaisessa Egyptissä ja Kreikassa harjoitetun palloleikkejä, joilla ilmeisesti oli jalkapallopelin luonne. Kuitenkin pidetään Englantia tämän reippaan ja jännittäwän urheilumuodon warsinaisena kotimaana, sillä warmojen lähteiden mukaan on tätä urheilua harjoitettu Englannissa jo ammoisista ajoista saakka. Erään sadun mukaan oli ensimmäisenä jalkapallona erään Chesterin taistelussa kaatuneen tanskalaisen pää! 1100-luwulla oli jalkapallopeli yleisesti lewinnyt ja sai seuraawina wuosisatoina yhä suuremman kannatuksen. Seurauksena oli, että kuninkaallinen asetus w:lta 1314 kielsi jalkapallopelin harjoittamisen; syynä oli näet se, ettei kansa tämän palloleikin takia harjoittanut kylliksi aseiden käyttöä y. m. Tällä kiellolla ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä ja se lakkautettiin 1800-luvulla.

Tähän aikaan saiwat nuo leppymättömät puritaanit aikaan asetuksen, jonka mukaan sunnuntaisin ei saa harjoittaa minkäänlaista urheilua. Tällainen kielto oli omansa waikuttamaan lamauttawasti jalkapallopeliin, kuten muihinkin urheilulajeihin.

Wasta 19:sta wuosisadan keskipaikkeilla alettiin jalkapalloa taasen harjoittaa suuremmassa määrässä, ja wuonna 1863 pidettiin Lontoossa kokous, jossa perustettiin ”The English Football Associationin” liitto. Nyt tahtoiwat kuitenkin toiset, että pelin harjoittajilla olisi oikeus käyttää käsiään pallon wastaanottamiseksi ja kuljettamiseksi, jotawastoin toiset oliwat sitä mieltä, että ainoastaan maaliwahti on oikeutettu käyttämään käsiään. Wiimemainittua mielipidettä oli suurin osa ”Associationin” jäsenistä. Seurauksena oli, että perustettiin uusi liitto ”The Rugby Football Union”, johonka kuuluu kaikki ne, jotka kannattiwat, että jokaisella pelaajalla on oikeus käyttää käsiään.

Täten on syntynyt kaksi toisistaan eroawaa pelitapaa: Rugby peli ja Liittopeli (Association) eli se jalkapallopelimuoto jota juuri Suomessakin harjoitetaan. Molemmilla pelitawoilla on Englannissa runsaasti kannattaji; mutta muualla Euroopassa harjoitetaan melkein yksistään Liittopeliä. Mannermaalla owat hollantilaiset ja tanskalaiset osottautuneet parhaimmiksi jalkapallopelaajiksi. Jaappanilaiset pitäisiwät myös olla näppäriä pallon potkijia. Ruotsiin on jalkapallo tullut noin 1860-luwulla.

Suomeen on jalkapallopeli, kuten kaikki muutkin urheilut, tullut sangen myöhään. Tosin on maassamme wuosia sitten muutamissa kouluissa harjoitettu jalkapalloa mutta hywin pienessä määrässä. Wasta wuonna 1906 toimeenpantiin maassamme ensimmäiset yleiset jalkapallo-ottelut (Helsingissä). Kaikista puutteellisuuksista ja wastuksista huolimatta on jalkapallopeli maassamme sittemmin mennyt jättiläisaskelin eteenpäin. Kilpailuja tapahtuu wuosittain kymmenittäin, jopa sadoittain. Ulkomaalaisia jalkapallojoukkueita on käynyt maassamma usein, eritoten Helsingissä.

Tärkeäksi muodostui wuosi 1907, sillä silloin perustettiin ”Suomen Palloliitto”. Wiime syksynä toimeenpani tämä liitto ensimmäiset kilpailut Suomen jalkapallomestaruudesta. Woittajana suoriutui täkäläisen W. Ja U.-seura Unitaan jalkapallojoukkue. Tämä riittäköön jalkapallopelin kehityksestä meidän päiwiimme saakka.

On kai paikallaan wielä tässä lyhin piirtein kuwata itse jalkapallopeliä ja sen harjoittamista: Peliin ottaa osaa 11 miestä (ja miksipä ei myös naista?) kummallakin puolen, ja on jokaisella oma määrätty paikkansa. On ollut aikojen kuluessa eri mielipiteitä siitä, mitenkä olisi soweliainta järjestää pelaajat. Ennen käytettiin seitsemää hyökkääjää, kahta juoksijaa ja yhtä puolustajaa, mutta w. 1883 muutti Cambridgen jalkapallojoukkue pelaajien järjestystä ja pelasi menestyksellä wiidellä hyökkääjällä, kolmella juoksijalla ja kahdella puolustajalla. Maaliwahti on tietysti aina pysynyt samalla paikalla. Tämä Cambridgen pelitapa on käytännössä wieläkin ja se onkin epäilemättä parhain.

Kummallakin puolueella on tarkoituksena pitää palloa hallussaan ja tarkoin sääntöjä noudattamalla erilaisilla ”dribblingeillä” ja ”passningeilla” saada pallo vastustajan maaliin. Se puolue on woittaja, joka useammin saa pallon toisen maallin. Peli kestää tawallisesti puolitoista tuntia; 45 min. Kumpaistakin maalia kohden.

Jalkapallopeli waatii suurta harjoitusta. Hemmoitelluista ja hitaista ihmisistä ei tule koskaan etewiä pallonpotkijoita. Woimistelemalla ja eritoten juoksemalla on saatawa ruumis työkykyiseksi, woimakkaaksi ja ennen kaikkea kestäwäksi, sillä ilman kestäwyyttä ei woi millään muotoa kestää jalkapallopelin ponnistuksia. Totta on, ettei jokaisesta woi kehittyä etewää pallonpotkijaa, mutta löytyy kuitenkin ominaisuuksia, joita harjoittamalla jokainen woi menestyksellä harrastaa jalkapallopeliä, nimittäin itsensähillitseminen, rohkeus (mutta ei raakuus) sekä ennen kaikkea pelaamalla rehellisesti ja tarkoin sääntöjä noudattamalla. Tämä mitä tulee yksityiseen pelaajaan.

Mutta jalkapallopeli on joukkue-urheilua sanan laajimmassa merkityksessä. Kun joku pelaaja on päässyt jonkun joukkueen jäseneksi, on hänen wälttämättömästi luowuttawa itsekkäistä kunnianhimoista ja wisusti muistettawa, että ainoastaan kaikkien pelaajien yhteiswoimin saawutetaan menestystä. Yhteispeli on jalkapallopelin a ja o, se on salainen woima joka ennen pitkään wie joukkueen kunniakkaaseen woittoon.

Jalkapallopeli lewiää wuosi wuodelta jättiläisaskelin kaikkialle. Eikä ihmekään, sillä tuskin löytyy hauskempaa, kestäwyyttä, itsensähillitsemistä ja päättäwäisyyttä enemmän kysywää urheilua kuin jalkapallopeli on. Useat leimaawat sen ”raa'aksi” urheiluksi. Mutta jokainen, joka wähänkin ymmärtää jalkapallopeliä tietää mitenkä typerä tuollainen syytös on. Sanokaapa missä kohden rehellisesti ja tarkasti sääntöjä seuraawa jalkapallopeli olisi muka ”raakaa”. Missä kohden se pakottaa ja sallii pelaajan pelata ”raa'asti”.

Ikäwä kyllä, tapahtuu jalkapallokilpailuissa usein wälikohtauksia, jotka antawat yleisölle aiwan wäärän käsityksen tästä kaikin puolin karaisewasta urheilusta. Tuollaiset moitittawat säännöttömyydet, jotka osottawat että osanottajilta puuttuu itsenhillitsemiskykyä, saawat poikkeuksetta ansaitun rangaistuksen – kilpailijat eiwät useinkaan koko urheilukautena saa ottaa mihinkään kilpailuun osaa.

Tässä pääpiirteet jalkapallopelistä. Joka tahtoo kunnollisesti tutustua tämän wilkkaan palloleikin tekniikkaan, hän oppii sen parhaiten käytännössä, katsomalla etewien pelaajien peliä j.n.e.