perjantai 7. helmikuuta 2014

Englantilais-tanskalainen jalkapallo-ottelu Köpenhaminassa (HS 22.5.1910)

(Voittamattomana pidetty Englanti häviää Tanskalle Kööpenhaminassa pelatussa maaottelussa. Helsingin Sanomien toimittaja laittaa tappion huonojen pelaavalintojen ja sateen piikkiin.)

Urheilua.

Englantilais-tanskalainen jalkapallo-ottelu Köpenhaminassa.


Mainitsimme äskettäin lyhyesti tästä jännityksellä odotetusta jalkapallo-ottelusta Englannin ja Tanskan yhdistettyjen joukkueiden kesken, mikä pidettiin t. k. 5 p:nä Köpenhaminassa. Teemme nyt hiukan tarkemmin selkoa ottelusta, mikä muodostui merkkitapaukseksi jalkapallopelin historiassa.

Englannin joukkueen pelaajat oliwat: G. H. Barlow, T. Wilson, H. Steer, L. Louch, I. Sharpe (hyökkääjinä), R. Hawkes, F. Chapman, F. Faner (puolipuolustajina), W. Martin ja H. Boardman (kokopuolustajina) sekä Lemoine maaliwahtina.

Wastaawat pelaajat Tanskan joukkueesta oliwat: O. Nielsen, P. Nielsen, Lindgren, S. Nielsen ja Wolfhagen; Bohr, K. Middelboe ja N. Middelboe; Buchwald ja H. Hansen; maaliwahtina toimi Drescher.

Tanskalaiset woittiwat arwanwedossa ja saiwat näin ollen pelata ensipuoliajan tuulenpuolella. Heti alussa tekiwät tanskalaiset tuiman hyökkäyksen wastustajiensa maalia kohden, mikä päättyi kulmapotkuun, minkä englantilaiset kuitenkin kykeniwät torjumaan. "Albionin pojat" ryhtyiwät nyt puolestaan hyökkäämään, mutta ilman minkäänlaista tulosta.

Noin 13 min. pelin alettua saiwat tanskalaiset ensimäisen maalinsa. Englantilaisten maalipotku tuli näet suoraan tanskalaisten "senterhalfbackille" K. Middelboelle. Tämä antoi pallon S. Nielsenille, joka silmänräpäyksessä ampui pallon tuimasti englantilaisten maaliwerkkoon. Tanskalaisten ilo rajaton. Ensimäisellä puoliajalla ei sen enempää maalia saatukaan, waikkakin englantilaiset toisinaan ahdisteliwat tuimasti tanskalaisten maalia.

Toisella puoliajalla alkoiwat englantilaiset heti tuiman ja joutuisan pelin. Kerta toisensa jälkeen tekiwät he tehokkaita hyökkäyksiä ja noin 8 min. kuluttua ampui Steer pallon warmasti tanskalaisten maaliin. Englantilaiset hyökkäsiwät yhä wielä samalla pontewuudella wastustajiensa maalia kohden mutta eiwät kaikista ponnistuksista huolimatta kuitenkaan saaneet mitään ratkaisewaa aikaan. Sen sijaan alkoiwat tanskalaiset wähitellen parantaa peliään ja oliwat toisen puoliajan loppupuolen wastustajiaan silminnähtäwästi paremmat. Ja aiwan kuwaamattomaksi muodustuiwat kilpailupaikalle kokoontuneen yleisön suosionosoitusmerkit, kun tanskalaisten wasen ulkohyökkääjä Wolfhagen 29 min. kuluttua sai tanskalaisten toisen ja ratkaisewan maalin. Ihme kyllä lamautti tämä tanskalaisten woitolla-olo suuresti englantilaisia ja ensimainitut hallitsiwat täydellisesti pelin. Ottelu päättyi siis 2 maalilla 1 wastaan tanskalaisten hywäksi.

Tämä on nyt ensimäinen kerta kun Englanti on kärsinyt tämäntapaisen tappion. Kaikkiaan on Englanti pelannut 30 kansainwälistä jalkapallo-ottelua ja aina suoriutunut loistawasti woittajana. Tämäkin puheena olewa englantilais-tanskalainen ottelu on pidettäwä mielestämme aiwan satunnaisena häwiönä englantilaisille. Heidän joukkueensa ei meidän käsityksemme mukaan oltu tällä kertaa kokoonpantu yhtä huolellisesti kuin ennen; poissa oli useita kuuluisuuksia. Ja toiseksi suoritettiin tämä ottelu sateessa, mikä kokemuksen mukaan tekee jalkapallopelin yhä enemmän onnesta riippuwaksi kuin mitä asianlaita suotuisissa oloissa on. Mutta toiselta puolen täytyy meidän tunnustaa, että tanskalaiset jalkapallossa owat kehittyneet miltei englantilaisten weroisiksi. He saawat olla ylpeitä woitostaan, sillä he owat ensimäinen kansa, joka on woittanut woittamattomana pidetyn yhdistetyn englantilaisen joukkueen.

(Helsingin Sanomat no 114, 22.5.1910)

Ei kommentteja: