tiistai 4. helmikuuta 2014

Jalkapallon pituuspotkintaa (1910)

Suomalaiset urheiluseurat järjestivät 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana tiuhaan urheilujuhlia, joissa urheiluväki pääsi ottamaan mittaa toisistaan mitä erilaisimmissa lajeissa. Tyypillisten lajien kuten yleisurheilun ja hiljalleen alaa voittaneen jalkapallon ohella mukana oli myös erikoisempia lajeja. Yksi tällainen laji oli nykyisin lähinnä juniorijalkapalloilijoiden tekniikkakilpailuissa tavattava jalkapallon pituuspotku.

Pohjois-Karjala-lehdessä kuvailtiin jo vuonna 1903 tätä uutta ja erikoista urheilulajia, johon joukko New Yorkiin RMS Etruria -aluksella matkalla olleita suomalaissiirtolaisia yllättäen törmäsi. Lehti (5.9.1903) kertoi suomalaisten ensikosketuksesta lajin kanssa seuraavaa:
"Suomalaisten urheilumaine lisääntyi tuntuwasti tässä loppukesällä, kun joukko suomalaisia siirtolaisia matkasi "Cunard" linjan "Etruria"-laiwalla New Yorkiin. Laiwassa oli muiden muassa useita englantilaisia herrasmiehiä, jotka aikansa kuluksi päättiwät panna suuret urheilukilpailut toimeen. Laiwan kirjapainossa painettiin englanninkieliset ilmoituskortit kilpailuun kutsumista warten. Suomalaiset ottiwat myöskin osaa kilpailuun, waan kun he kahdessa ottelussa weiwät woiton kaikista muista matkailijoista, ei heitä huolittukaan enempää pullistelemaan. Ensinnäkin oli jalkapallon potkukilpailu, jollaiseen peliin suomalaiset eiwät koskaan olleet ottaneet osaa. Siitä huolimatta sai ensi palkinnon siinä eräs pohjalainen ja toisen palkinnon, kalliit ja kauniit mansetin napit, hra Juho Paldan Joensuusta."
Kuunarilla pelattu "potkukilpailu" oli todennäköisesti lähempänä jonkinlaista tarkkuuspotkukilpailua. Myös köydenvedossa suomalaiset vetivät ulkomaalaisia kuin ”rukkasta perässään”, ja muuan hra Pekka Schmalz Joensuusta voitti lopulta jopa syömiskilpailun osoittaen lopullisesti ”meidän miehemme joka suhteessa woittamattomiksi”.

Vuonna 1910 jalkapallon pituuspotkinta oli jo saapunut Suomeen. Laji näyttää olleen luonteeltaan vahvasti viihteellinen ja leikkimielinen, ja se rinnastettiin ”kolmen jalan juoksun” kaltaisiin humoristisiin näytöslajeihin. Siilinjärven Ponnistuksen heinäkuun 24. päivänä järjestämän urheilujuhlan ohjelmasta kerrottiin Savon Sanomissa (20.7.1910) seuraavaa:
"Uutuuksina mainittakoon Englantil. ”sporttipeli” jalkapallon pituuspotkinta, jossa paras palkitaan, ja humoristinen pikkupoikain estejuoksu, jolle warmaan kukaan ei woi olla nauramatta."
Myös Helsingin Kisa-Veikkojen kilpailuissa kesäkuussa 1910 oli mukana yhtenä lajina pituuspotkinta. Erona Siilinjärven kilpailuihin oli Työmies-lehden (16.6.1910) mukaan etupäässä jalkapalloilijoiden osallistuminen kilpailuun.
"Paitsi ylläolewia on wielä ilmoittautunut joukko helsinkiläisiä jalkapallon pelaajia jalkapallon pituuspotkinta kilpailuun, sekä seitsemän paria kolmen jalan juoksuun, mikä on uusi huwittawa kilpailulaji."
Siilinjärven urheilujuhlassa tulostaso jäi vaatimattomaksi. Vaikka virallisen kilpailun ulkopuolelta eräs O. Liimatainen potkaisi palloa 42 metriä, Savo-lehden (28.7.1910) raportin mukaan Ponnistuksen Juho Laakkoselle riitti voittoon 32,98 metrin potku. Puolustukseksi tosin on todettava, että Laakkonen suoritti potkunsa vastatuuleen. Jalkapallo oli myös 1930-luvulle asti hieman nykyistä kevyempi.

Helsingissä taso oli silmin nähden kovempi. Siinä missä Siilinjärven voittaja Juho Laakkonen menestyi myös ammunnassa, sijoittuivat Helsingissä kärkisijoille jalkapalloilijat. Voiton vei Wiipuri-lehden (22.6.1910) tuloslistauksen mukaan Helsingin Kisa-Veikkoja edustanut Armas Taipale, jonka potku kantoi kunnioitettavat 44,41 metriä. Kuopiolaislähtöisen Taipaleen nimiin on legendan mukaan merkitty myös pituuspotkun Suomen ennätys.

Toiseksi jäi täpärästi HJK:n hyökkääjä Artturi Nyyssönen tuloksella 43,12 metriä. Myös pronssi jäi jalkapalloperheeseen, kun HJK:n legenda ja Suomen ensimmäisessä virallisessa maaottelussa kapteenina toiminut tukimies Kaarlo Soinio potkaisi nahkakuulaa 38,78 metriä. Sekä Nyyssönen että Soinio hyödynsivät taitoaan HJK:n riveissä juhlien jalkapallomestaruutta vuosina 1911 ja 1912, ja kaksikko oli mukana sensaatiomaisesti neljänneksi sijoittuneessa Tukholman olympiajoukkueessa. Voittaja Armas Taipale puolestaan voitti Tukholman olympialaisissa kiekonheiton olympiakultaa.

Ei kommentteja: