(Päivälehti kertoo erikoisen tapauksen Konstantinopolista.)
Sulttaani ja jalkapallopeli
Konstantinopolista kerrotaan seuraava juttu, joka näyttää osottavan, että jalkapallopeli on sulttaanin mielestä pahennus, eikä ainoastaan pahennusta, vaan myöskin valtiolle vaarallista ajanhukkaa, joka on hävitettävä yhtä ankarasti kuin valtionkavallus. Eräs nuori turkkilainen, Reshad Bey, tunnetun perheen jäsen, oli innokas jalkapallonpelaaja ja oli useita kertoja osottanut taitavuutta kilpailuissa Konstantinopolissa olevan englantilaisen klubin kanssa.
Joku aika sitten sai Reshad onnettoman päähän piston opettaa muutamille ystävilleen mielestään hauskaa pallopeliä. Hän tilasi tarvittavat pallot Lontoosta, mutta tullauksessa alkoivat vaikeudet. Tullimiehet tarkastelivat palloja hyvin epäluuloisina ja vasta pitkien harkitsemisten ja tiedustelujen jälkeen ne annettiin vastaanottajalle.
Nuorten turkkilaisten (ei nuorturkkilaisten) muodostama yhdistys saavutti suurta kannatusta, ja jäsenluku luonnollisesti kasvoi hyvin nopeaan; nuoret miehet olivat niin innostuneita leikkiin, että he joka päivä sitä pelasivat useampia tunteja yhtämittaa luonnollisesti aavistamatta vähintäkään sitä että heitä kaikilla tahoilla sulttaanin vakoilijat pitivät silmällä. Mutta kauvan he eivät tietämättöminä tarvinneet olla.
Äskettäin karkotettiin Reshad keskellä yötä tilaltaan ja kuletettiin poliisikonttoriin Seuturiin. Täällä joutui hän pitkän kuulustelun alaiseksi, missä hänen jalkapallonsa oli pääasia. Sitten lähetettiin mies palloa hakemaan ja sen kanssa sai Reshad kulkea pää-poliisiasemalle. Täällä taas tehtiin pöytäkirja ja pidettiin tarkka tutkimus Reshadista ja hänen pallostaan. Vangitulta tiedusteltiin, mistä aineesta "esine" on tehty, mitä se sisältää ja muita sellaisia ihmeellisiä asioita. Eikä yksikään poliisimiehistä uskaltanut palloon koskea, sillä he pelkäsivät sen räjähtävän.
Kuulustelu päätettiin ja sulttaanille ilmotettiin Reshad Beyn johtavan vaarallista valtiollista seuruetta, johon kuuluu paljon jäseniä. Mutta vangitun lausunnosta ja selityksistä ei raportissa mainittu mitään. Ei ole siis ollenkaan ihmeellistä, että Reshad sai käskyn 24 tunnin kuluessa lähteä maasta. Hänelle kuitenkin näön vuoksi annettiin konsulin toimi Teheranissa. Hänen toverinsa pakotettiin viipymättä hajottamaan jalkapalloklubi ja luopumaan kaikista valtiolle vaarallisista peleistä. Mutta ei siinä vielä kylliksi: toistaiseksi ovat kaikki klubin entiset jäsenet poliisin valvonnan alla.
(Päivälehti no 73B, 30.3.1902)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti